Ihmistyössä ollessamme terapeutteina ja hoitajina, pyrimme huomioimaan ihmisen mahdollisimman kokonaisvaltaisesti ja asiakaslähtöisesti. Nämä kaksi sanaa perustavat usein vahvan pohjan sosiaali- ja terveysalan ammatille ja eettisille ohjeistuksille. Kuitenkin edelleen, seksuaalisuus osana hoitotyötä tai kuntoutusta vaikuttaa olevan haasteellinen osa-alue ottaa puheeksi.  Seksuaalisuus on aiheena hyvin herkkä sekä asiakkaille että ammattilaisille, joten hyvin usein ei oikein tiedetä, miten aihetta tulisi lähestyä tai siitä puhua. Aiheen välttelyä lisää, jos asiakkaalla on sairaus, vamma tai ominaisuus, joka vaikeuttaa seksuaalikysymysten lähestymistä. Mutta entä sitten, jos käytettävissä ei ole edes sanoja? Kuvakommunikaatio on tuttu puhevammaisten kanssa työskentelevien ammattilaisten keskuudessa, mutta kuvat seksuaalisuudesta ovat edelleen puuttuneet.

Seksuaalisuus on vahvasti kokemuksellinen ja yksilöllinen asia, jota emme pysty määrittämään kenenkään toisen puolesta (Bildjuschkin & Ruuhilahti 2010: 13). Seksuaalisuutta ei voi myöskään päätellä tai lokeroida olemassa olevan sairauden, vamman tai ominaisuuden takia, vaikka itsellämme jotain ennakkoluuloja olisikin. Kohtaamme aina ihmisen omien työkalujemme kautta, mutta sosiaali- ja terveysalan periaatteena ja pohjana on, että asiakas itse määrittelee elämässään tärkeitä asioita, asettaa kuntoutumisen tavoitteita ja on mukana hoitonsa ja palveluidensa suunnittelussa aktiivisesti. Muun muassa kuntoutusparadigman muutos asettaa yhä enemmän ja enemmän asiakasta ja hänen verkostoaan kuntoutumisen keskiöön (mm. Järvikoski, Aila & Hokkanen & Härkäpää & Martin & Nikkanen & Notko & Puumalainen 2009: 22). Ainoa ammatillinen tapa kohdata ihminen, on kuulla aidosti mitä hän kertoo ja mitkä asiat ovat hänelle tärkeitä. Tähän kuuluu myös ihmisen seksuaalisuutta koskevien ajatusten ja kysymysten kuuleminen tärkeänä osa-alueena. Kuntoutus varsinkin on ihmisen selviytymisen ja osallistumisen kokonaisvaltaista tukemista vammasta, sairaudesta tai ominaisuudesta huolimatta (mm. Järvikoski & Härkäpää 2011: 8). Seksuaalisuuskysymyksiä on vaikea irrottaa ihmisyydestä ja siksi niiden huomioimisen tulisi kulkea osana kuntoutumisen eri osa-alueita.

Myös vammaisilla ja pitkäaikaissairailla tulee olla oikeus parisuhteeseen, seksuaalisuuteen, läheisyyteen ja seksiin (Seksuaalioikeuksien julistus 2013). Edelleen on vahvasti pelkoja, asenteita ja myyttejä, että seksuaalisuus ei kuuluisi joillekin tietyille ihmisryhmille, heillä ei olisi seksuaalisuutta tai siitä ei tarvitsisi keskustella. Seksuaalisuus on kuitenkin niin kokemuksellinen asia, että vamma, sairaus tai ominaisuus harvoin sulkee ulos seksuaalisuuden, halut tai ihmissuhteet kokonaan. Jokainen ihminen on yksilö ja näin ollen myös seksuaalisuuden kokemukset ovat yksilöllisiä. Kuitenkin eri tavoin vammaiset henkilöt saavat usein sanattomia viestejä aiheen kielteisyydestä tai sen torjunnasta. Suurin osa erityisryhmistä jää vaille minkäänlaista tukea tai tietoa tällä alueella (Rosenberg 2006: 283).

Tärkeää on myös huomata, mitä käsitämme sanalla seksuaalisuus. Yhä liian usein jumitumme ajatukseen, että seksuaalisuus on seksiä ja seksi on emätin-penis -yhdyntää. Kun laajennamme käsitystämme, on helpompi myös huomata seksuaalisuuden läsnäolo kaikissa ihmisissä (Ryttyläinen & Valkama 2010: 14). Vaikka ”perinteiseen yhdyntään” ei olisikaan mahdollisuutta, seksuaalisuus voi tarkoittaa ihmisille elämässä myös eroottisia ajatuksia, sooloseksiä tai vain toisen ihmisen lähellä oloa. Seksuaalisuutta voi ilmentää ei pelkästään seksin toteuttamisella (seksiäkin on hyvin monenlaista), mutta myös pukeutumisella ja itseilmaisulla. Seksuaalikasvatukseen ja seksuaalisuuteen kuuluu myös olennaisesti vuorovaikutussuhteissa olemisen opettelu – mitä minulle saa tehdä, mihin minua saa koskea, miten minä voin käyttäytyä muiden seurassa.

KUN PUHETTA EI OLE

Kommunikaatio toisten ihmisten kanssa on olemisemme kulmakiviä. Kieli ja sanat määrittelevät paljon vuorovaikutustamme toisten kanssa, mutta tärkeämpää vuorovaikutuksen toimivuudessa ja onnistumisessa on, että ihminen kokee tulevansa ymmärretyksi. Jos ihmisellä on vaikeita puheen ja kommunikoinnin ongelmia, heidän on usein vaikea tulla kuulluksi aidosti. Saattaa olla, että heidän osuuttaan vuorovaikutuksessa ei pidetä yhtä arvokkaana kuin muiden. Siksi sosiaalisen selviytymisen tukena olisikin erittäin tärkeää käyttää kaikkia mahdollisia menetelmiä vuorovaikutuksen ja kommunikaation onnistumisen tueksi. Näistä tutuimpia ovat varmastikin viittomat, kehonkieli, esineet ja kuvat.

Kuvakommunikaatio mahdollistaa henkilölle kansainvälisten ihmisoikeussopimusten mukaisen oikeuden vastaanottaa ja ilmaista tietoa sekä ajatuksia (Euroopan ihmisoikeusjulistus 1999). Kuvakommunikoinnin avulla henkilön ymmärretyksi tuleminen sekä tiedon vastaanottaminen turvataan. Kuvakommunikaatiota voidaan käyttää puhetta korvaavana ja/tai tukevana kommunikaatiomuotona riippuen henkilön tarpeesta. Useimmiten erityistä tukea tarvitsevat henkilöt, esimerkiksi autismin kirjon tai kehitysvammaiset ihmiset, hyötyvät visuaalisesta tuesta puheen lisänä, vaikka heillä ei varsinaista puhevammaa olisikaan.

Seksuaalisuuden osa-alueilla kuvien olemassaolo, ja niiden käyttö on yhtä tärkeää. Seksuaalisuuden äärellä täytyy erityisesti tiedostaa, että valitsemamme kuvat ja kommunikoinnin välineet rajaavat automaattisesti ihmiseltä mahdollisuuksia kertoa mahdollisimman laajasti ja vapaasti omasta itsestään ja haluistaan. Rajaamme omilla kuvavalinnoillamme siis ehkä jotain aiheita tai mahdollisuuksia pois, jos emme ole valmiita niistä keskustelemaan itse. Kriittinen itsereflektointi on ammattilaisen yksi tärkeimpiä työkaluja tässäkin kohtaa. Jos ihmiselle on annettu kuvat vain oletetusta naisesta ja miehestä, miten asiakas voi kertoa, jos ei koe olevansa oikein kumpikaan annetuista vaihtoehdoista?  Kaikkien kommunikaatiossa käytettävien kuvien moninaisuuden ja laaja-alaisuuden tärkeys on kommunikaation mahdollistamisen perusta.

Sukupuolen tai suuntautumisen moninaisuutta on kaikkialla maailmassa – myös vammaisten ja erityisryhmien parissa. Nämä ihmisryhmät eivät ole mitenkään pois suljettu näiden pohdintojen parista. Oman itsen tutkiminen, tykkäämisen pohtiminen ja mieltymysten askarruttaminen koskettaa kaikkia ihmisiä, ja näille pohdinnoille tulisi antaa mahdollisuus myös heille, ketkä eivät pysty automaattisesti puheella apua pyytämään.

OHJAA ETEENPÄIN

Kaikkien kuntoutuksen ja terveydenhuollon ammattilaisten ei kuitenkaan tarvitse olla kiinnostuneita omasta tai asiakkaan seksuaalisuudesta. Mutta kuitenkin jokaisen meistä tulisi tietää, mitä ajattelee seksuaalisuuteen liittyvistä asioista ja missä menee oman toiminnan rajat. Tämä edesauttaa sitä, että uskallamme kohdata asiakkaan aiheen äärellä ja sen jälkeen ohjata häntä eteenpäin. Emme voi jättää asiakasta yksin aiheen parissa, emmekä sivuuttaa asiakkaan tarvetta tulla kuulluksi ja ymmärretyksi. Tämä on todellista ammatillisuutta – kuulemme ja autamme eteenpäin. Etsimme ihmisen, kollegan, ammattilaisen, kuka voi auttaa ja opastaa aiheen äärellä. Seksuaalisuuteen erikoistuneita ammattilaisia löydät alueellisesti esimerkiksi Suomen seksologisen seuran asiantuntijahausta http://seksologinenseura.fi/asiantuntijat/.

SELKOSEKS – SELKOKUVAPANKKI KOMMUNIKAATION TUEKSI

Selkokuvat seksuaalisuuteen liittyen ovat puuttuneet – tähän saakka. Olemme itse kaivanneet niitä työssämme ja päätimme lopulta, että teemme ne itse. SelkoSeks kuvapankki syntyi Fannin, Hennan ja Terapiaperhosen yhteistyön tuloksena. SelkoSeks pankkiin on kuvitettu tällä hetkellä noin 160 seksiin, seksuaalisuuteen, sukupuoleen ja anatomiaan liittyvää asiaa. Olemme pyrkineet huomioimaan varsinkin moninaisuuden eri tavoin. Selkokuvapankkia on tarkoitus laajentaa koko ajan käyttäjien toivomusten ja tarpeiden mukaan, ja olemmekin jo nyt suunnittelemassa päivitysosiota. Kuvapankin löydät osoitteesta www.selkoseks.fi.

MUITA SELKOKUVIA JA SELKOKIELTÄ LÖYDÄT

www.papunet.net

www.seteke.fi

www.sensonet.fi

www.sclera.be

KIRJOITTAJAT

Henna Kekkonen, toimintaterapeutti AMK, Kuntoutuksen YAMK tutkinto-opiskelija, erityistason seksuaaliterapeutti NACS

Henna on erikoistunut aivovauriokuntoutukseen ja työskentelee neurologian parissa. Asiakkailla on puheentuoton ja ymmärtämisen vaikeuksia usein erilaisten aivoihin kohdistuneiden vammojen tai sairauksien myötä. Kuvakommunikaatio on tärkeä osa toimintaterapeuttina työskennellessä, mutta myös seksuaaliterapeutin työssä.

Fanni Kevätniemi, lähihoitaja, kätilötutkinto-opiskelija, seksuaaliterapeutti

Fanni on työskennellyt pitkään syvästi autististen ja kehitysvammaisten ihmisten parissa, joilla on suuria tarpeita kuvien käytössä osana arjen struktuuria ja kommunikaatiota.

LÄHTEITÄ

Bildjuschkin, Katriina & Ruuhilahti, Susanna 2010. Puhutaan seksuaalisuudesta. Ammatillisia kohtaantumisia sosiaali- ja hoitotyössä. Tallinna: Kirjapaja.

Euroopan ihmisoikeusjulistus 1999. https://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1999/19990063. Luettu 30.1.2020.

Järvikoski, Aila & Hokkanen, Liisa & Härkäpää, Kristiina & Martin, Marjatta & Nikkanen, Pirjo & Notko, Tiina & Puumalainen, Jouni 2009. Johdanto. Teoksessa Järvikoski Aila & Hokkanen Liisa & Härkäpää Kristiina. (toim.)  Asiakkaan äänellä. Odotuksia ja arvioita vaikeavammaisten lääkinnällisestä kuntoutuksesta. Kuntoutussäätiön tutkimuksia. 80/2009. Helsinki: Yliopistopaino. 13–24.

Järvikoski, Aila & Härkäpää, Kristiina 2011. Kuntoutuksen perusteet. Helsinki: WSOY.

Rosenberg, Leena 2006. Pitkäaikaissairaus, vammautuminen ja seksuaalisuus. Teoksessa Apter, Dan & Väisälä, Leena & Kaimola, Kari (toim.): Seksuaalisuus. Helsinki: Duodecim.

Ryttyläinen, Katri & Valkama, Sirpa 2010. Seksuaalisuus hoitotyössä. Helsinki: Edita Prima.

Seksuaalioikeuksien julistus. 2013. https://worldsexualhealth.net/wp-content/uploads/2013/08/DSR-Finnish.pdf. Luettu 30.1.2020.

Kipu on kokonaisvaltainen kokemus psyykkisesti ja fyysisesti. Yhdyntäkivuista voi kärsiä kuka vaan. Kipu vie helposti kaiken nautinnon pois seksistä ja voi aiheuttaa haasteita parisuhteeseen ja elämään voimakkaastikin.  Kaikilla ihmisillä on aina oikeus kivuttomaan seksiin ja avun piiriin hakeutumista ei missään vaiheessa tarvitse hävetä. Usein ihmiset jopa ajattelevat, että kipu kuuluu seksiin, mutta yhdyntäkipu on aina syy hakeutua hoidon piiriin. Tässä kirjoituksessa tarkastellaan naisten kokemaa kipua, vaikka tietysti miesten kokemat kivut seksissä ovat yhtä lailla hoidon tarpeen arviointia tarvitsevia.

Naisten kokema kipu voi olla pinnallista, jolloin se tuntuu vain ulkosynnyttimissä, tai syvemmällä emättimessä ja lantionpohjassa. Kipu voi tuntua vain penetraation (peniksen, sormien tai dildon työntyessä emättimeen) alussa tai se voi tuntua koko penetraation ajan. Kipu voi tulla myös jälkikäteen. Joskus kipu voi olla myös niin voimakasta, että se estää penetroimisen kokonaan emättimeen. Yhdyntäkipujen taustalla voi olla erilaisia syitä. Biologisia syitä voivat olla esimerkiksi hormonaalinen toiminta, tulehdukset, vulvodynia, vaginismi, endometrioosi tai lantionpohjan lihasten toimintahäiriöt. Seksuaalinen itsetunto, kokemattomuus, kiihottumisen uupuminen ja/tai puutteellinen esileikki ovat esimerkkejä psykologisista syistä. Myös seksuaalinen trauma voi taustalla vaikuttaa psykologisesti. Naisten ympärileikkaus voi myös aiheuttaa yhdyntäkipuja. Kivun taustasyiden kartoitus olisi ensisijaisen tärkeää hoidossa, jotta pystytään vaikuttamaan mahdollisimman kokonaisvaltaisesti ja siksi kivun hoito olisi syytä aina aloittaa gynekologin käynnillä, jotta varsinkin hormonaaliset ja fyysiset taustat olisi mahdollisimman hyvin tiedossa.

Gynekologin vastaanotolla suljetaan kipua aiheuttavia syitä pois vaihtoehdoista. Ulkosynnyttimien tai emättimen tulehdukset tutkitaan esimerkiksi hiivaviljelyllä tai papakokeella. Gynekologi osaa ottaa kantaa myös limakalvojen tilanteeseen. Joskus jopa matalahormoniset ehkäisypillerit voivat aiheuttaa limakalvojen ohenemista ja siten kipua, ja lääkärin kanssa voi pohtia pillerimerkin vaihtoa. Ikääntyminen muun muassa vaikuttaa limakalvoihin, ja se on yleisin syy vaihdevuosien kanssa kamppailevien naisten kipuihin. Kipujen taustalla voi olla endometrioosi. Se aiheuttaa tyypillisesti syvällä tuntuvaa kipua, joka voi säteillä peräsuoleen päin. Tämänkin syyn kipuihin pystyy lääkäri toteamaan ja hoidon suunnittelu tulee tehdä lääkärin kanssa yhteistyössä.

Joskus kiputilassa voi olla kyseessä vaginismi, mikä tarkoittaa lantionpohjan ja emättimen lihasten tahatonta jännittymistä, kun häpyhuulia tai emätintä kosketetaan. Tämä yleensä estää gynekologisen tutkimukset, kuten myös luonnollisesti penetraation emättimeen.  Vaginismi ei ole kovin yleinen ja sen taustasyyt voivat olla esimerkiksi seksuaalisessa kaltoinkohtelussa tai traumassa. Varsinkin vaginismin ollessa kyseessä on tärkeää hakeutua myös seksuaaliterapeutin vastaanotolle. Myös seksikumppanin osallistuminen hoitoon olisi tärkeää.

Mikäli tulehdukselliset, hormonaaliset ja muut biologiset syyt on pois suljettu kipujen aiheuttajana, kivun taustalla saattaa olla psykologisia syitä ja tunne-elämään liittyviä haasteita. Kivusta kannattaa aina puhua. Kipua ei tarvitse vain sietää ja kestää yksin, vaan apua voi pyytää. Asiasta puhuminen kumppanin kanssa on ensisijaisen tärkeää, jotta pystyisitte löytämään sellaisia seksitapoja, jotka vähiten tuottavat kipua.

VULVODYNIA 

Vulvodynia on ulkosynnytinten alueen kiputila. Vulvodyniaa on joidenkin tutkimusten mukaan hyvinkin yleisesti, vaikka sen taustasyitä ei kovinkaan tarkkaan vieläkään tunneta. Taustalla voi olla esimerkiksi trauma, hiivatulehdus, virus tai jopa ehkäisypillerit, jotka ovat vaikuttaneet limakalvoihin. Oireiden ja taustasyiden kartoittaminen voi olla haastava urakka, mutta usein niiden ymmärtäminen voi auttaa myös hoidon suunnittelussa sekä vulvodynian kanssa elämisessä.

Vulvodynia jaetaan karkeasti määritellen paikalliseen ja essentiaaliseen oireyhtymään. Paikallisessa vestobulodyniassa kipupisteet voidaan määritellä tarkasti ja usein koskevat nimenomaan emättimen alueella ja kipu tulee varsinkin emättimeen jotain työnnettäessä. Toimintahäiriöitä ja kirvelyä saattaa tulla myös virtsaamisessa, jota usein hoidetaan virtsatientulehduksena, vaikka bakteereja ei löydykään. Essentiaalisessa vulvodyniassa kipu on laajemmalla alueella ja saattaa säteillä pakaroihin, selkään, peräaukkoon ja sen kipupisteet ovat hankalasti määriteltävissä. Kipu on selkeämmin hermokipua eikä yhdyntäkipu ole ainut sen ilmenemismuoto.

Lantionalueen- ja lantionpohjan lihaksistolla ja niiden toimintahäiriöillä on myös todettu olevan merkittävä rooli kipuoirehtymän synnyssä. Vulvodyniaan saattaa liittyä laajempi tuki- ja liikuntaelinten toimintahäiriö, jossa kipua ja ongelmia esiintyy myös muualla lantion alueella, kuten SI-nivelissä, piriformis lihaksessa, isojen lannelihasten- ja häntäluun alueella.

Vulvodynian diagnosointi saattaa olla pitkäkin tie, mutta ihminen on aina itse oman kehonsa asiantuntija. Kipuihin tulee löytää apua. Lisää tietoa vulvodyniasta löydät esimerkiksi

http://vdopas.com/

http://www.pelvicus.fi/tulostettavaa/vulvodynia_potilasohje.pdf

FYSIOTERAPIA

Monissa lähteissä on todettu, että kivun taustasyistä huolimatta, lantion alueen ja lantionpohjan lihaksistolla on suuri rooli kivun hoidossa ja jopa sen synnyssä. Usein lantionpohjan lihakset ovat joko jännittyneet tai huonosti toimivat. Lihasten hallinta voi olla puutteellista tai yliaktiivista, joka pahentaa kipuja. Lihasten jännittyminen kivun vuoksi on lihaksen reaktio suojata kipeää kohtaa. Jatkuvan jännitystilan vuoksi lantionpohjan lihasten toiminta on usein heikentynyt, eivätkä lihakset pääse rentoutumaan normaalisti. Lihaksiston hoito voi tuoda isojakin helpotuksia kipuun.

Fysioterapeutin on syytä olla perehtynyt lantionpohjan toimintahäiriöihin. Fysioterapiaan voi saada lähetteen lääkäriltä, jonka avulla saat fysioterapeutin vastaanottohinnasta KELAn korvauksen. Usein fysioterapia alkaa lantionpohjan lihasten tunnistamisella ja niiden rentouttamisella. Fysioterapeutin käyttämiin välineisiin voi kuulua biopalautelaite (EMG), joka mittaa lantionpohjan lihasten toimintaa emättimeen asetettavan elektrodin avulla. Laitteen avulla asiakas oppii mm. tunnistamaan jännityksen ja rentouden eron sekä seuraamaan omaa edistymistään.

Biopalaute- laitteen avulla voidaan myös antaa emättimeen kipusähköhoitoa, jonka tarkoituksena on vaimentaa kipuärsykkeen toimintaa emättimessä. Usein tätä hoitoa on syytä jatkaa säännöllisesti myös kotona ja tätä varten saa laitteen lainaan usein fysioterapeutilta. Sähköhoito on kivuton hoitomuoto ja sähkön voimakkuutta pystyy säätelemään itse laitteen avulla.

Lantionpohjan kiputiloihin liittyy usein myös virtsarakon toiminnanhäiriöitä, kuten rakon yliaktiivisuutta tai virtsankarkailua. Näitä voidaan hoitaa myös sähköhoidoilla sekä ns. rakon koulutuksella, jossa pidetään yllä virtsaamispäiväkirjaa ja tarkkaillaan wc-käyntejä.

SEKSUAALITERAPIA

Seksuaaliterapiassa käsitellään seksuaalisuuden ja seksielämän erilaisia häiriöitä tai ongelmatilanteita. Terapia on seksuaaliongelmien kohtaamista ja hoitamista keskustelun avulla, yksilöllisesti ja luottamuksellisesti ja siinä luodaan yhteyttä asiakkaan omaan seksuaaliseen minäkuvaan, vahvistetaan voimavaroja, luodaan terveitä rajoja ja resursseja sekä pyritään luomaan arkipäivään konkreettisia selviytymiskeinoja. Terapian tavoitteena on auttaa asiakasta tulemaan tasapainoiseksi ja eheäksi.

Kivun hoidossa ymmärretään nykyisin myös seksuaaliterapian mahdollisuuksia yhä enemmän. Kivusta kärsiviä naisia usein myös vaivaa masennus, ahdistus, itsetunnon ongelmat ja riittämättömyyden ajatukset. Oma keho voi tuntua vieraalta ja seksiin heittäytyminen voi tuntua jopa pelottavalta. Seksuaaliterapia voi auttaa käsittelemään omia tunteita ja asenteita ja löytämään jälleen luottamuksen ja tunteet omasta itsestään.

Seksuaaliterapiassa voidaan myös tavata kumppanin kanssa. Terapiassa usein käsitellään vuorovaikutus- ja toimintamalleja, jotka auttavat kohti parempaa parisuhdetta. Myös tunnetaitoja ja kuuntelua harjoitellaan. Terapiassa ei etsitä syyllistä ongelmiin, ainoastaan ratkaisuja. Kipu kuitenkin aina vaikuttaa parisuhteeseen ja yhdynnät voivat olla vaikeita. Sekä omat että kumppanin tunteet ovat kaikki sallittuja.

APUVÄLINEET

Jos toiveissa seksissä on yhdyntä tai penetraatio apuvälineiden avulla, on olemassa apuvälineitä, joita voi kokeilla osana seksiä. Helpottamaan voidaan käyttää erilaisia puuduttavia voiteita ja suihkeita. Koska usein myös limakalvot voivat olla kuivat, liukuvoide olisi hyvä olla osana seksiä mukana. Koska mm. vulvodynian yhteydessä voi olla herkkyyttä hiivatulehduksille ja limakalvojen kuivumiselle, kannattaa valita näistäkin tuotteista mahdollisimman neutraalit ja ilman glyseriinia ja sokereita olevat puudutteet ja liukuvoiteet.  Tällainen tuote on esimerkiksi Antishopin valikoimassa: Mister B Glide Extreme liukuvoide Erokselta, joka on silikonipohjainen liukuvoide, johon on lisätty puuduttavaa vaikutusainetta. https://antishop.fi/shop/mister-b-glide-extreme-liukuvoide

Puudute toimii totta kai puuduttaen tuntoa ja alentaen kosketusherkkyyttä. Sen vuoksi puudutteita ei kannata käyttää klitoriksen alueelle, jos klitoris on tärkeässä osassa seksissä, ettei tunto alennu sitä tarvittavilla alueilla. Miehen ja naisen välisessä seksissä myös on syytä miehen käyttää kondomia, koska puudute voi aiheuttaa myös miehen tunnon alentumista. Suuseksiä ei suositella puudutteiden kanssa, koska suu ja nielu voivat myös puutua aineen johdosta inhottavasti.

Emättimen alueen kivun hoidossa myös dilataatioharjoitukset ovat hoidon osana mahdollisia. Tämä tarkoittaa emättimen ja emätintä ympäröivien lihasten venyttelyn sormien ja mahdollisten apuvälineiden kanssa. Tähän tarkoitukseen on ihan dilatointisauvoja saatavilla. Myös kumppani voi tässä asiassa auttaa, mutta venytysten ja harjoitusten tekeminen vaatii uskallusta puhua ja keskustella kivusta ja sen rajoista. Erilaisissa dildoissa ja sauvoissa kannattaa myös huomoida, että lääketieteellinen silikoni on mahdollisesti vähiten allergisoiva lasin ja teräksen rinnalla.

Kipua saattaa helpottaa myös kylmän tai kuuman paikallinen käyttö, kuten jääpalahaude tai lämpimät suihkut. Tähän tarkoitukseen voi käyttää myös lasista dildoa. Kylmägeelien käyttö ei ole suositeltavaa intiimialueilla!

Lasisauva kannattaa viilentää jääkaapissa, pakastimeen sitä ei kannata laittaa. Kylmä hieman “puuduttaa” emättimen reunoja, mikä saattaa helpottaa penetraatiota. Lasisauvoissa saattaa olla juomuja ja muotoilua paljonkin, mutta jos on todella kipeä, kannattaa valita mahdollisimman sileä. Chrystalino sarjassa on kauniita ja kestäviä malleja. Lasia voi viilentää myös kylmän veden alla, mutta jääkaapissa viileys tulee ilman veden valutusta ja kestää ehkä jopa hieman pidempään. Lasia voi myös lämmittää lämpimässä vedessä. Mikäli dildo tippuu lattialle ja tulee näkyviä vaurioita lasin pintaan, ei sitä tule enää käyttää sirpaleiden tai haavojen mahdollisuuksien vuoksi.

Lasi saattaa kuulostaa kovalta materiaalilta, mutta kylmällä tunnon herkistäminen voi olla mukava lisä seksiin myös ilman kipukokemuksia.

Lasisauvoja saa nyt myös Terapiaperhosen toimistoilta ostettua! 😊

Lisätietoa tuotteista saat esimerkiksi seksuaaliterapeutilta, fysioterapeutilta tai Antishopin tuoteneuvontapuhelimesta puh. 045 313 3000.

Henna Kekkonen

Auktorisoitu seksuaalineuvoja (SSS)

Erityistason seksuaaliterapeutti NACS

puh 0503447864

henna.kekkonen@terapiaperhonen.com

Riina Heinonen

Lantionpohjan toimintahäiriöihin erikoistunut fysioterapeutti

puh. 050 410 2112

riina.heinonen@terapiaperhonen.com

Seksuaalisuudesta keskusteleminen tai ylipäätään aihealueen kohtaaminen kuntoutustyön ammattilaisena voi olla haastavaa. Olen nyt reilun vuoden verran tehnyt artikkelityötä seksuaalisuuden kohtaamisesta kuntoutustyössä, jonka yhtenä tuotoksena julkaistiin ensimmäinen katsaustason artikkelini Kuntoutus 1/2019 numerossa. Seuraavaakin jo työstetään tiimin kanssa. Tätä artikkelityötä varten olen kahlannut tutkimusten ja artikkelien maailmassa paljon, ja lukenut sekä kuntoutustyöntekijöiden että kuntoutuspalveluiden käyttäjien kokemuksia seksuaalisuudesta ja siitä puhumisesta osana kuntoutusta. Aihe koetaan tärkeäksi molemmilta osapuolilta, mutta silti samalla kauttaaltaan kaikki data kertoo, että seksuaalisuus on vaiettu ja vähäisesti huomioitu.

Syitä puhumattomuuteen on monenlaisia – ajanpuute, pelko asiakkaan nolostuttamisesta, oman kompetenssin epäily, ikään, suuntautumiseen tai sukupuoleen liittyvät oletukset tai ennakkoluulot, yksityisyyden puute tai ajatus, että se kuuluu jonkun muun työsarkaan. Kuntoutustyöntekijät olettavat, että asiakas itse kysyy, jos haluaa asiasta keskustella ja asiakas olettaa, että kuntoutustyöntekijä antaa luvan puhua. Asian ollessa näin, tulee tilanne, että kukaan ei ota asiaa puheeksi.

”Ei sillä, että sen puheeksi otto olisi vaikeaa, mutta pelkään avaavani asian, johon minulla ei ole pätevyyksiä vastata.”

Yksi isoimpia ammattilaisten esteitä on oma kokemus siitä, ettei ole aiheeseen liittyvää erityisosaamista. Kuntoutustyöntekijöinä olemme usein kriittisiä omaa osaamistamme kohtaan. Arvostamme usein lisäkoulutusta ja hankimme uusinta tietoa menetelmistä ja taidoista. Jos seksuaalisuudesta tai seksuaalisuuteen liittyvistä aiheista ei ole lisäkoulutusta taskussa, helposti ajattelemme, että emme voi tätä asiaa käsitellä. Ehkä hieman karrikoin nyt, myönnettäköön – se on tapani. Mutta entäs jos kuitenkin väittäisin, että tämä on sellainen aihe, missä riittäisi ihminen ihmiselle? Seksuaalisuus on meissä kaikissa, se on ihmisyyttä, se on olemista. Ja kun kohtaamme ihmisen ihmisenä, kohtaamme hänet myös seksuaalisena olentona.

Suurin osa asiakkaidemme huolista kaipaa vain kuuntelua, eikä välttämättä edes suurempaa interventiota. Ne ammattilaiset, jotka ovat ylipäätään sanan ”seksuaalisuus” kanssa sinut, kokevat, että he pystyvät erityisosaamisen puutteesta huolimatta kuuntelemaan ja tukemaan asiakkaitaan. Tämä osoittaa, että suurimpana esteenä keskustelulle on kuntoutustyöntekijän omat asenteet ja ”level of comfort”, ei niinkään ammatillinen osaaminen.

Kuuntelin tänä aamuna jälleen Jari Sarasvuon podcasteja (joita voin todella lämpimästi suositella) ja siellä hän lausui, että aloitteleva terapeutti voi olla monessa tapauksessa parempi kuin pitkän linjan oppinut ja kouluttautunut konkari. Asiasta tietysti voi olla monenlaista eri mieltä, mutta pieni ajatus jäi itselleni siitä mieleen. Sarasvuo nimittäin viittasi, että aloitteleva terapeutti usein on utelias, avoin, innokas ja tietämätön. Silloin kun ollaan tietämättömiä, ei arvoteta niin helposti esiin tulevia asioita. Tämä tietämättömyyden asenne auttaa kohtaamaan asioita niin, että haluaisimme ymmärtää lisää. ”Kertoisitko lisää” on loistava heitto, kun kohtaamme uuden ja oudon asian. Näin voimme oppia jotain uutta.

”Emme voi mennä asiakkaan kanssa sinne, missä emme ole itse olleet”

Jokaisella sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon suorittaneella tulisi olla riittävästi työkaluja tarjota seksuaalineuvontaa. Niin kuin jo yllä sanoin, siihen ei liity välttämättä erityisosaamista tai huimia koulutuksia, vaan kuunteleminen on se helpoin askel asiakkaan seksuaalisuuden kohtaamiseen. Mutta ennen kuin pystymme kohtaamaan seksuaalisuutta asiakkaissamme, tulisi meidän myös uskaltaa kurkistaa itseemme. Seksuaalisuuden kohtaamisessa oikeasti ensimmäinen ja tärkein askel on, että ammattilainen pyrkii tietoisesti ymmärtämään omaa seksuaalisuuttaan ja miettimään asioita, jotka siihen ovat vaikuttaneet. Meidän arvomme, asenteet, tunteet ja ennakkoluulot ovat meissä itsessämme ja valitettavasti sekä onneksi, ne näkyvät joka päiväisessä työssämme auttamatta.

Meillä kaikilla ammattilaisilla on aina asiakkaan kanssa läsnäollessa samanaikaisesti mielessä oma tietoisuutemme ja valmius reflektoida kaikkea, mitä tietoisuuteen ilmaantuu. Kun tiedämme omat kehityshaasteemme, emme säikähdä vaikeiden asioiden esille tuloa asiakkaan kanssa. Kun kohtaamme seksuaalisuuteen liittyviä asioita, ne voivat herättää meissä erilaisia tunteita, pelkoja, inhoja, ennakkoluuloja, iloja, suruja… Pohtimalla omaa menneisyyttämme, ymmärrämme näiden tunteiden läsnäolon meissä itsessämme ja pystymme hyväksymään niiden esiintymisen myös asiakastilanteissa.

Ammatillisuus on omien rajojen ja rajoitteiden tiedostamista, niihin paneutumista ja niistä oppimista. Kun tiedostaa oman menneisyytensä suhteessa seksuaalisuuteen, annamme itsellemme työkaluja käsitellä niitä muiden ihmisten kanssa.

Loistava työkalu oman seksuaalisuuteen liittyvän historian käsittelyyn on seksuaalianamneesi.  Tutustu alla olevaan paperiin. Siinä tuntuu olevan paljon tekstiä, paljon sanoja, paljon kohtia. Hengitä. Ota hetki aikaa ja pohdi sen kohdat läpi ihan rauhassa. Ja jos joku herättää jonkun voimakkaamman reaktion, niin pohdi miksi. Mikä siinä oli vaikeaa? Miksi joku nauratti? Miksi joku tuntui pahalta? Tee tämä harjoitus itsellesi. Jos joku aiheuttaa pahan olon, pohdi tarvitsisiko sitä miettiä jonkun kanssa enemmän. Anamneesin löydät tästä:

Seksuaalianamneesi 

Kuuntele, kuule ja ohjaa.

Tämä kaikki ei nyt tarkoita sitä, että kaikkien täytyy osata puhua seksuaalisuudesta ja seksistä aivan luontevasti ja normaalisti ja ilman ongelmia. Se tietysti olisi aivan loistavaa, mutta tosiasia on, että meillä kaikilla on mahdollisesti sellaisia aiheita, mitä emme halua tai pysty käsittelemään asiakkaan kanssa. Tämän tiedostaminen ja tunnistaminen on osa prosessia.

Tärkein viesti on kuitenkin se, että kun tunnistamme nämä hankalat kohdat itsessämme, pystymme kuuntelemaan ja kuulemaan asiakkaan niistä huolimatta ja reagoimaan asiaan kuuluvalla tavalla. Asiakasta ei saa eikä voi jättää asioiden kanssa yksin. Voimme kuunnella, mutta vielä enemmän kuulla pienet vinkit ja kysymykset. Voimme myöntää, että itse emme pysty auttamaan. Ja voimme ohjata eteenpäin.  Ammatillisuuden yksi tärkeimpiä taitoja on myöntää, että en tiedä, mutta voin auttaa sinua etsimään sellaisen ihmisen, joka osaa auttaa.

Kun asiakas kokee, että häntä kuullaan, terapiasuhde syvenee ja motivaatio toipumiseen saattaa voimistua.

Seksuaalisuuteen liittyvät kysymykset voivat itselle olla liian vaikeita käsitellä ja puhua, mutta se ei saa olla syy jättää kuntoutujaa niiden asioiden kanssa yksin.

Minä autan mielelläni, mikäli Sinulla tai työyhteisölläsi on halu oppia lisää seksuaalisuudesta puhumisesta tai sen kohtaamisesta. <3

Henna Kekkonen, Erityistason seksuaaliterapeutti NACS, Toimintaterapeutti AMK

Verkkokaupasta löydät aiheeseen liittyviä webinaareja: https://www.terapiaperhonen.com/tuote-osasto/tuotteet/webinaarit/

Seksuaaliterapia terapeutti Henna Kekkonen

Toimintaterapiassa usein käytetään erilaisia kuvia ja tukikeinoja keskustelun avaukseen ja ylläpitoon. Seksuaalisuuteen liittyen yritin etsiä pitkään jonkinlaisia kortteja, kuvia tai sanoja, joita voisin käyttää oman työn tukena. Usein asiakas löytää sanoja ja rohkeutta puhua asioista, kun voi peilata sitä kuvaan tai konkreettiseen materiaaliin. Kortin hypistely voi tuoda rentoutta ja apua puhua vaikeista asioista. Mutta kahlattuani ja etsittyäni, totesin, että kuvamateriaalia ei seksuaalisuuteen liittyviin tunteisiin juuri ole. Tästä se idea sitten lähti.

 

Halusin toteuttaa neutraalit kuvat liittyen seksuaalisuuteen ja sen tunteisiin. Kuvissa minä näen joitain tunteita, toinen näkee toista. Vaikka kuvataiteilija Joni Ahosen kanssa kuvia suunniteltiin tiettyjen tunnesanojen pohjalta, kukaan muu ei kuitenkaan näe välttämättä niissä samoja tunteita, kuin minä. Jokainen peilaa aina näkemystään omista arvoistaan, taustoistaan ja historiastaan käsin. Kuvat haluttiin myös pitää mahdollisimman sukupuolettomina, jotta jokaisella olisi helppo samastua ja löytää sieltä jotain itselleen.

 

Kun pohdin, mitä usein neuvonnassa olen keskustellut asiakkaiden ja pariskuntien kanssa, keskustelussa ilmenee toiveita, pelkoja, positiivisuutta, halua, himoa … toiveita monelta kannalta. Joskus toivoisi jotain tunnetta lisää ja jostain haluaisi eroon. Siksi halusin kehystää kortit kolmella eri värillä, jotta keskustelun aikana pystyisin tarttumaan kaikkiin näihin kolmeen eri näkökulmaan – toiveisiin, negatiivisiin ja positiivisiin tunteisiin. Näitä värejä tietysti voi käyttää jokainen terapeutti ja neuvoja omassa työssään omalla tavallaan. Ei näihin ole sidottu sääntöjä tai ohjeita – käyttötapoja on niin monta, kuin on käyttäjääkin.

 

Lisäksi halusin samalla toteuttaa kuvat, joiden avulla pystyn luomaan sanattomasti luvan antoa ”perustoimintaterapiaan”. Toimintaterapiassa usein keskustellaan monenlaisista asioista liittyen arkeen ja perheeseen, mutta harvoin seksuaalisuus on kuitenkaan suoraan puheenaiheena. Kuten seksuaalineuvojan lopputyössänikin lukuisia tutkimuksia kahlattuani totesin, seksuaalisuuden puheeksi otto on todella kynnys kuntoutuksen alan ammattilaisilla. Ammattilaiset odottavat, että asiakas ottaa itse aiheen esille, mikäli siihen liittyviä ongelmia on, mutta asiakkaat odottavat taas ammattilaisen keskustelunavausta. Kun molemmat odottavat toiselta aloitetta, se jää tekemättä. Mutta luvan antoa keskustelulle voi tehdä sanattomasti ja huomaamattomasti. Odotustilan esitteet, julisteet ja lehdet esimerkiksi voivat antaa asiakkaalle vaikutelman, että kaikesta voi puhua. Tällainen pienikin luvan anto saattaa helpottaa paljon, ja murtaa jään asiakkaan ja ammattilaisen väliltä.

 

Tämän vuoksi suunnittelimme kaksi julistetta, joissa toisessa myös otamme kantaa erityisryhmien oikeuteen seksuaalisuuteen. Vammaisten ja vammautuneiden seksuaalisuus on iso tabu, josta ei edelleenkään uskalleta puhua tarpeeksi paljon.

 

Mielelläni kuulen kuvien ja julisteiden herättämistä tunteista, niiden käyttötavoista tai uusista ideoista!

Antoisia hetkiä keskustelun parissa!

 

Tilaukset ja tiedustelut

Henna Kekkonen

seksuaalineuvoja, toimintaterapeutti 

puh. +358 50 344 78 64

henna.kekkonen@terapiaperhonen.com

 Voit tilata teemakortit ja julisteet myös suoraan verkkokaupastamme: https://www.terapiaperhonen.com/kauppa/

Hinnat sisältävät toimituskulut ja alv: n.

 

39 kortin korttipakka – 39e

          sisältää 13 erilaista seksuaalisuuteen liittyvää taiteellista kuvaa, joiden avulla voi helpottaa seksuaalisuuden puheeksi ottoa ja siitä keskustelua. Kortit on kehystetty kolmella eri värillä kuvaamaan negatiivisia ja positiivisia tunteita, sekä toiveita.

 

 

Minullakin on oikeus – juliste

          A3 koossa 10e

          A2 koossa 15e (Mikäli haluat toimitettavan rullalla, erityislähetyskulut tulee tilaajalle)

 

 

Lupa puhua – juliste

          A3 koossa 10e ´

          A2 koossa 15e (Mikäli haluat toimitettavan rullalla, erityislähetyskulut tulee tilaajalle)

 

 

Minulta on usein nyt kysytty, että mitä minä siitä seksistä nyt puhun kuntoutujien kanssa ja miten, kun alan olla ”ammattilainen”. Vastaan aina, että minä mikään ammattilainen ole vaan ihminen ihmiselle ja puhun siitä, mistä kuntoutuja haluaa puhua. Kuntoutuksen alan ammattilaisella on paljon taitoja kohdata ihmistä, olla lähellä, kuunnella ja kulkea rinnalla. Pitkissä asiakassuhteissa näemme paljon kuntoutujan henkilökohtaista elämää, käynnit eivät keskity pelkästään esimerkiksi jumppaamiseen. Tai ainakin todella toivon, että näin ei ole. Vaan ammattilainen haluaa kohdata kuntoutujan kokonaisvaltaisesti ja pyrkiä auttamaan ihmistä sen kaikilla elämänalueilla, mihin vamma tai vammautuminen vaikuttaa. Varsinkin kun teemme kotikäyntejä, menemme kuntoutujan omalle henkilökohtaisimmalle tontille mitä on. Astumme konkreettisesti sisään hänen elämään ja siellä ollessamme meidän täytyy kunnioittaa kaikkea, mikä hänen elämäänsä kuuluu. Usein yhtenä osa-alueena ihmisen elämässä on myös parisuhde, mutta aina ihmisen elämään kuuluu seksuaalisuus.

Nämä aiheet eivät ole helppoja käsitellä myöskään ammattilaiselle. Siksi ajattelin, että kirjoitan heti toisen tekstin vähän edellisen kanssa samasta aiheesta, mutta nyt enemmän pohdinnoista, mitä seksuaalisuuden äärelle astuminen vaatii ammattilaiselta. Pohdinnat on helppo linkittää kaikille sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille, mutta itse kirjoitan totta kai kuntoutuksen näkökulmasta katsoen. Tuntuu, että tästä asiasta olisi minulla sanottavaa paljonkin – toivottavasti jaksat lukea loppuun saakka.

Maarit Sinisaari-Eskelinen yms (lähdeviite lopussa) kirjoittivat vastikään Sosiaalilääketieteellisessä aikakauslehdessä, että lukuisissa kansainvälisissä, mutta myös kansallisissa tutkimuksissa tuodaan selkeästi esille, että erilaiset potilasryhmät odottavat terveydenhuollon ammattilaisilta tukea, tietoa ja lupaa kysyä myös seksuaalisuuteen liittyvistä asioista  Tutkimusten mukaan he myös odottavat, että terveydenhuollon ammattilaiset tekevät aloitteen seksuaalisuudesta keskustelemiseen. Mutta mikä se aloite sitten voisi olla? Yhtäkkiä puskista kysymys seksistä voi tulla kuntoutujallekin järkytyksenä, mutta tässä taas kannattaa kuulla mistä asiakas puhuu. Virtsanpidätys ongelmista voisi helposti siirtyä puhumaan, että onko erektiossa ollut ongelmia. Tai jos vaimon nalkutus väsyttää, niin kysyä, että miten muuten parisuhde voi, onko siinä hyvä olla. Luvan anto seksuaalisuudesta puhumiseen on yllättävän pieni ele tai lause, jonka jälkeen pallo on kuntoutujalla. Painostaa ei saa, eikä udella, vaan antaa lupa asioiden tulemiselle jos kuntoutuja itse niin haluaa.

Kirjallisuutta löytyy asiasta ja asian vierestä paljon.

Kuulee sanottavan, että ei ole työkaluja tai osaamista keskustella. Mutta onko se todella totta? Seksuaalisuus ja seksi on sellainen aihe, joka löytyy jollain tavalla meidän kaikkien elämästä. Ei – tämä ei tarkoita, että meidän täytyisi jakaa omaa elämäämme – vaan että ammattilaisen ensimmäinen askel kohti tätä aihetta on istahtaa oman seksuaalisuuden äärelle. Seksuaalisuus on jokaisella meistä omanlaisemme ja kasvamme siihen lapsesta saakka. Opimme mikä on oikein, mikä väärin, miten toista ihmistä kosketetaan ja missä menee oman kehon rajat. Näemme minkälaisia rooleja naiset ja miehet ottavat ja rakennamme niistä käsityksemme, jotka näyttäytyvät pitkälle omaankin elämäämme ja vuorovaikutukseemme toisten ihmisten kanssa. Miten kotona on puhuttu kuukautisista, seksistä, ehkäisystä? Onko vanhemmat vaihtaneet kanavaa, kun telkkarissa vilahtaa paljas rinta? Mikä on piiloteltua ja mistä on puhuttu avoimesti? Näistä kaikista rakennamme omat arvomme, omat asenteemme ja omat työkalumme, miten pystymme kohtaamaan näitä asioita, kun kyseessä on toinen ihminen. Jotkut asiat ovat vaikeita ymmärtää ja koemme ne pelottaviksi. Mutta juuri tämä asia on tärkein, mitä ammattilaisen tulee ensin käsitellä. Mitä minä pelkään ja mitkä tuntuvat epämiellyttäviltä?

Kun tiedämme ja tunnistamme omia ajatuksiamme, seuraava askel on hyväksyä, että niiden kanssa voi elää ja samalla sallia toisten erilaiset tavat. Koska seksuaalisuus näyttäytyy jokaisella omalla tavallaan, jokaisella on erilainen tausta ja jokaisella on erilaiset mieltymykset. Jos itse en hyväksy pornografiaa, tarkoittaako se sitä, että en todellakaan voi auttaa kuntoutujaani pääsemään sen pariin, jos hän sitä haluaa? Eli ihan niin kuin hyväksymme muutkin erilaisuuden piirteet ihmisissä neuropsykologisista oireista kehitysvammaisuuteen, voisimme hyväksyä myös erilaiset mieltymykset seksuaalisuudessa.

Katja Hautamäki-Lamminen on tehnyt vuonna 2012 hienon väitöskirjan seksuaalisuuden muutoksista syöpään sairastuessa. Siellä tuloksissa todettiin, että potilaat eivät pitäneet ohjauksessa tärkeänä terveydenhuollon ammattilaisen sukupuolta tai ammattia vaan tärkeitä ominaisuuksia olivat helppo lähestyttävyys, hyvät vuorovaikutustaidot, oikeanlainen asenne ja herkkyys huomata potilaan tarve keskusteluun. Ja eikö näitä kaikkia voisi löytyä jo automaattisesti meidän työkaluista? Eli piiloudumme liikaa taitojen tai tietojen puutteen taakse. Ikään kuin se tarvitsisi jotain erityistä koulutusta, että pystyn kuuntelemaan kuntoutujaa tästä aiheesta. Ja vielä kun miettii pidemmälle, en vain kuuntele vaan kuulen. Olen läsnä.

Toinen askel kohti aihetta on rohkeus. Kuten totesin, ei tarvita välttämättä tietoa tai tarkempaa taitoa, vaan rohkeutta. Rohkeutta olla läsnä, rohkeutta kuulla. Hyvin usein kuuntelu on se, mitä kuntoutuja kaipaa. Tunne siitä, että hän voi kertoa mieltä painavista asioista ja pyöritellä tunteita jonkun tuella. Kuntoutuksen alan ammattilaisena kohtaan aina ja usein kysymyksiä eri aiheista mihin en tiedä vastauksia. Vastaanko silloin aina, että sori, ei kuulu minun työhöni ja vaihdan puheen aihetta? Sivuutan kuntoutujan kysymykset ja huolet ja siirryn seuraavaan tehtävään. Itse ainakaan en pysty tähän. Vaan kuuntelen kysymyksen ja jos on aikaa, niin yhdessä voimme heti vaikka googlesta etsiä pikavastausta. Jos ei löydy, niin vastaan, että nyt en tiedä vastausta sinun esittämään kysymykseen, mutta sopiiko, että selvitän tämän ja palataan aiheeseen ensi kerralla? Ei ole väärin, että en tiedä! En koe huonommuutta siitä, että en osaa vastata kaikkeen. Eikä kukaan kuntoutuja ole minua siitä syyttänyt, että en ole osannut. Siinä kohtaa, kun ammattilainen myöntää tietämättömyytensä, mutta lupaa asian selvittää, hän usein näyttää samalla osaamisensa. Ammattilainen, joka haluaa auttaa, on valmis selvittämään ja oppimaan samalla itse lisää, voi olla varma, että saavuttaa samalla luottamusta ja pätevyyttä kuntoutujan kanssa työskentelyyn.

Keskustelun tukena voi käyttää esim. kortteja, kuvia….mikä itsestä tuntuu hyvältä!

BETTER-MALLI KESKUSTELUN TUEKSI

Kun lupa keskusteluun on annettu ja aihe tulee käsille, itseäni on helpottanut perehtyminen ohjaustilanteiden jäsentämiseen tarkoitettuihin työkaluihin. Itse olen kokenut selkeimmäksi ja helpoimmaksi BETTER-mallin, jota myös Sinisaari-Eskelinen ym. esittelivät artikkelissaan puheeksi ottamisen tukena terveysalan ammattilaisille. Better mallin ovat luoneet Mick, Hughes ja Coheen vuona 2004. Malli on kehitetty alunperin syöpää sairastavien hoitoon, mutta se soveltuu hyvin myös kaikkiin muihin seksuaalineuvonnan tilanteisiin.

Better-malli muodostuu kuudesta vaiheesta:

  1. Asian puheeksiotto (Bring up the topic), jossa luodaan otollinen ilmapiiri seksuaalisuuden puheeksi ottamiseen.
  1. Huolen ilmaisussa (Explain), kuntoutujalle kerrotaan, miksi  aiheen esille ottoa pidetään tärkeänä sekä tarjotaan hänelle mahdollisuus kertoa huolenaiheistaan.
  1. Asiasta kertomisen vaiheessa (Tell) käsitellään asiakkaan esille tuomia huolenaiheita ja etsitään mahdollisia ratkaisuja. Tässä vaiheessa ammattilainen kuvaa oman osaamisensa rajoja ja myös sen, että tietoa on aina mahdollista selvittää lisää.
  1. Oikea-aikaisuuden vaiheessa (Timing) puheeksi ottamista tarkastellaan ajoituksen näkökulmasta. Asiakkaan kannalta tämä tarkoittaa sitä, että hän tietää voivansa
    ottaa esille seksuaalisuuteen liittyviä asioita silloin, kun se sopii hänelle parhaiten. Tämä edellyttää terveydenhuollon ammattilaiselta herkkyyttä tunnistaa puheeksi ottamisen oikea-aikaisuus.
  1. Ohjauksen vaiheessa (Educate) asiakkaalle kerrotaan esimerkiksi airauden ja hoitojen vaikutuksista, ohjataan mm. erilaisten apuvälineiden ja liukasteiden käyttöä tai konkreettisia neuvoja ongelman ratkaisemiseksi.
  1. Kirjaamisen vaihe (Record) sisältää käydyn ohjauskeskustelun ja käsiteltyjen asiasisältöjen kirjaamisen ja ohjaustilanteen arvioimisen potilasasiakirjoihin. Kirjaaminen luo jälleen lisää ammatillisuutta ja antaa myös luvan muille kuntoutujan kanssa työskenteleville palata aiheen ääreen, jos kuntoutuja niin haluaa. Kirjaamalla ammattilainen varmistaa, että asiaa normalisoidaan myös muiden ammattilaisten keskuudessa. 

MUTTA ENTÄ JOS EI?

Kun olet käynyt läpi yllä olevat asiat ja jos toteat niiden jälkeen, että ei – tämä ei todellakaan ole minun osaamista eikä minulla ole rohkeutta astua näiden ääreen, niin silti ammattilainen ei voi asioita ja kuntoutujaa sivuuttaa. Siinä vaiheessa ammattilaisen täytyy, painotan sanaa täytyy, osata ohjata kuntoutuja eteenpäin. Sanoa, että nyt ei valitettavasti pysty itse auttamaan, mutta etsitään ihminen, joka voi. Se voi olla joku toinen henkilö ihan omasta työyhteisöstä, jonka tiedät pystyvän näistä asioista keskustelemaan. Se voi olla hoitaja tai lääkäri. Tai se voi olla seksuaalineuvoja. Tässäkään tilanteessa ammattilainen ei kuitenkaan voi jättää asiaa kuntoutujan kontolle. ”Soita jollekin neuvojalle” -lause jättää kuntoutujan yksin, eikä hänellä ehkä ole taitoja, keinoja tai väyliä etsiä apua. Ammattilaisen tehtävänä on antaa konkreettinen puhelinnumero tai nimi kuntoutujalle käteen, mistä voi apua pyytää. Omien kuntoutujieni kanssa se voi tarkoittaa myös sitä, että oikeasti soitan ihmisen kanssa kyseiseen numeroon. Tähän täytyisi kyllä kaikilla sosiaali- ja terveysalan ammattilaisilla olla osaaminen.

Tieto lisääntyy ja karttuu itsellänikin koko ajan. Vaikka olen jo kohta käynyt neuvojakoulutuksen, silti vastaan kuntoutujien konkreettisiin kysymyksiin usein, että en tiedä mutta selvitetään. Konkreettisesti seksiin tai seksin toteuttamiseen liittyviin kysymyksiin löytyy hurjan paljon tietoa helpolla internetin hakukone osaamisella, joka on kaikkien ammattilaisten saatavilla. Niitä ei missään koulussa edes välttämättä opi, vaan tapausten karttuessa tieto karttuu. Itse toimintaterapeuttina ja seksuaalineuvojana olen totta kai käytettävissä myös ammattilaisten konsultaatioon ja koulutuksiin. Vastaan mielelläni kysymyksiin ja annan vinkkejä. Tulen myös mielelläni työpaikoille avaamaan keskustelua ja antamaan käytäntöön esimerkkejä.

Henna Kekkonen

Toimintaterapeutti AMK

Lisää tietoa seksuaaliterapiasta löydät kotisivuiltamme: https://www.terapiaperhonen.com/seksuaaliterapia-2/

Lähteitä ja tutustumisen arvoista: 

Sinisaari-Eskelinen, Maarit – Jouhki, Marja-Riitta – Tervo, Pirjo – Väisälä, Leena 2016. Työkaluja seksuaalisuuden puheeksi ottamiseen: Plissitistä Betteriin. Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti. 53:286-293. http://journal.fi/sla/article/view/59673

Hautamäki-Lamminen, Katja 2012. Seksuaalisuuden muutokset syöpään sairastuessa. Akateeminen väitöskirja. Tampereen Yliopisto. http://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/66885/978-951-44-8760-6.pdf?sequence=1

Bildjuschkin, Katriina – Ruuhilahti, Susanna. 2010. Puhutaan seksuaalisuudesta – ammatillisia kohtaantumisia sosiaali- ja hoitotyössä. Helsinki: Kirjapaja.

Muutama vuosi taakse päin työskentelin isossa kuntoutuskeskuksessa neurologisten asiakkaiden parissa, pääosin subakuutissa vaiheessa olevien aivoinfarkti asiakkaiden kanssa, mutta paljon myös muita sairasryhmiä kohtaavana toimintaterapeuttina. Olin erikoistunutkin vuoden mittaisilla erikoistumisopinnoilla aivovauriokuntoutukseen. Kohtasin asiakkaita aika pian sairastumisen jälkeen ja mukana kuntoutusjaksoilla oli myös läheisiä ja omaisia. Puoliso hyvin usein. Elämä oli muuttunut, sairastuminen ja vammautuminen oli sotkenut palapelin palasia. Toimintaterapiassa paljon keskityttiin motoriikkaan ja arjen toimintojen harjoitteluun, mutta myös tunteiden ja ihmisten kohtaaminen oli voimakkaasti läsnä terapiassani. Keskustelimme voimavaroista, muuttuneesta kehosta, oudon tuntuisesta vartalosta ja peloista. Usein tuli tunne, että läsnäolo oli suurin asia, mitä kuntoutujat ja puolisot kaipasivat.

Ollessani läsnä, näin ja kuulin pelkoja parisuhteesta, pelkoja kumppanin menettämisestä, ajatuksia siitä, mitä seksi on halvaantuneen kehon kanssa. Toimiiko se enää? Saanko erektiota? Voinko edes kokeilla saavani sitä? Haluaakohan puolisoni enää minua? Entä jos sairastuneen persoona on muuttunut, onko tuo enää se ihminen kenen kanssa olen aiemmin elänyt? Mitä parisuhde nyt merkitsee elämässä?

Näitä asioita keskustellessani jouduin usein olemaan vain kuunteleva korva, olkapää ja tuki. Minulla ei ollut juuri välineitä auttamiseen. Missään koulussa tai kurssilla ei ollut opetettu mitä kaikkea seksuaalisuus on ja miten seksuaalisuus kohdata puheenaiheena osana terapiaa. Aivovaurio erikoistumisopinnoissa ei ollut sanaakaan, että miten sairastuminen näkyy seksuaalisuudessa tai miten sitä voi huomioida. Saati sitten, että miten sitä kohdata itse toimintona! Nolostuttaa ehkä, punastuttaa. Parisuhteesta vielä nyt ehkä voidaan jutella, mutta seksi – ei se minun asiani ole. Eikö todella? Toimintaterapian alkuhaastattelussa kartoitan ihmisen kyvyn pukeutua, riisuuntua, laittaa sukat jalkaan, harjata hampaat, ajaa parta, kammata tukka, ottaa shampoota ja pestä tukka, pestä  varpaat, pyyhkiä takapuoli isomman hädän jälkeen ja huolehtia intiimihygieniasta. Mutta jos kysyn, että saatko pestyä hyvin jalkovälisi, minun ei ole lupa tai asia kysyä, että saatko myös hyväiltyä itseäsi haluamallasi tavalla. Olisin halunnut kysyä usein, olisin halunnut kohdata ihmisen kokonaisvaltaisesti ja rohkeasti antaa lupa asiakkaalle kertoa, jos joku mieltä painaa – myös seksin saralla. Näistä vaikeista tilanteista, kun en tiennyt miten avata keskustelu tai kuuluuko minun edes avata, ajatus opinnoista lähti liikkeelle.

Nyt valmistuminen seksuaalineuvojaksi häämöttää jo kulman takana. Teen yksityisellä sektorilla töitä neurologisten asiakkaiden kanssa edelleen ja lopputyöni teen aivovauriokuntoutujien kokemuksista seksuaalisuuden puheeksi ottamisesta. Otetaanko sitä puheeksi missä vaiheessa ja kuka ottaa? Olen kysellyt paljon muiltakin sairasryhmiltä kokemuksia, avannut keskustelua muiden tuttujen terapeuttien ja jopa lääkäreiden kanssa. Kaikki hienosti kiertelevät ja kaartelevat usein ensimmäiset virkkeet aiheesta, mutta kun keskustelu lähtee käyntiin, melkein jokainen on sanonut, että ”täytyisihän näistä puhua kyllä enemmän” tai ”eipä ole tullut kyseltyä”. Rohkeus? Nolous? Ajanpuute? Kyllä sen joku muu hoitaa? Mikä on se kynnys, mikä aiheuttaa sen, ettei näistä asioista ehditä puhumaan tai aktiivisesti keskustelemaan? Valitettavan usein varsinkin kuntoutujilta olen kuullut sitä, ettei kehtaa kysyä. Eli kuntoutujat eivät ollenkaan ole varmoja, voiko asiasta kysyä tai keneltä siitä voisi kysyä. Kuntoutujat odottavat, että keskustelu avataan ammattilaisen puolelta. Näin ainakin minun oman kokemuksen ja kommenttien pohjalta. Jos on joku vaiva (miehet ovat viitanneet siis erektiovaivaan esimerkiksi), siihen on helppo käydä kysymässä se pilleri. Mutta seksuaalisuus on paljon muutakin kuin vain se erektio. Miten muuten ihminen haluaisi toteuttaa omaa seksuaalisuuttaan? Onko pyörätuolissa olevalla mahdollisuus käydä erotiikkaliikkeessä? Osaako kuntoutuja sairastumisen jälkeen edelleen katsoa pornoa tietokoneelta? Jos kädet ei toimi kunnolla, niin saako kunnon otetta hieromasauvasta?

Seksuaalineuvojan ammatti on tuonut todella paljon lisää välineitä ja työkaluja seksuaalisuudesta puhumiseen, mutta ennen kaikkea rohkeutta ottaa asioita esille. Seksi on toiminta siinä kuin hampaiden pesu, eikä seksuaaliset halut häviä sairastumisen tai vammautumisen myötä. Kohtaan ihmisen toimintaterapiassa kokonaisvaltaisesti ja kartoitan hänelle tärkeitä toimintoja. Jos hänelle on tärkeää tyydyttää itseään seksuaalisesti tai pystyä tyydyttämään kumppani, toivon todella että minulla olisi keinoja ja ennen kaikkea rohkeutta myös auttaa näissä asioissa, jotta hän pystyisi näihin hänelle tärkeisiin toimintoihin. Kaikkein tärkeimpänä koen sen luottamuksen terapiasuhteessa, että kaikesta pystytään puhumaan.

Seksuaalineuvojan vastaanotto on avoin myös ajanvarauksella ulkopuolisille, ei vain osana toimintaterapiaa. Seksuaalisuus aiheena on ihmisten korvia kuumottava ja poskia punoittava ja vammaisten seksuaalisuus varsinkin on suuri tabu. Mutta jo näin alkuvaiheessa ja ensiaskelilla uraani olen huomannut miten tärkeä aihe on ja miten paljon ihmiset ottavat yhteyttä kysyäkseen mieltä painavia kysymyksiä. Ihmisillä on tarve ja he haluavat saada apua myös tällä saralla elämää. Seksuaalisuus on osa kokonaisvaltaista ihmistä ja siitä halutaan pitää huolta. Myös vammaisilla ja sairastuneilla. Kuntoutuksen ammattilaisilla on suuri rooli olla tukena kuntoutujien monenlaisissa haasteissa – eihän unohdeta tätäkään puolta, jookos?

Henna Kekkonen, toimintaterapeutti ja pian valmistuva seksuaalineuvoja

TIETOISKU;

Seksuaalineuvonnassa selvitellään seksuaalisuuden ja seksielämän erilaisia häiriöitä. Neuvonta on yksilöllistä ja luottamuksellista seksuaaliongelmien kohtaamista ja hoitamista keskustelun avulla.Seksuaalineuvojan vastaanotolla on mahdollista keskustella yksin tai yhdessä kumppanin kanssa. Keskustelut ovat luottamuksellisia. Seksuaalineuvonta perustuu keskusteluun ja mahdollisiin kotitehtäviin. Joskus jo yksi tai kaksi tapaamista riittää. Keskimäärin seksuaalineuvonnassa käydään viisi kertaa. Myös puhelinneuvonta ja kotikäynnit ovat mahdollista. Ajanvaraus ja tiedustelut puh. 050-344 7864 tai henna.kekkonen(@)terapiaperhonen.com

Lisää tietoa seksuaaliterapiasta löydät kotisivuiltamme: https://www.terapiaperhonen.com/seksuaaliterapia-2/

Seksuaalisuuteen liittyviä webinaareja löydät verkkokaupastamme: https://www.terapiaperhonen.com/tuote-osasto/tuotteet/webinaarit/

Nimike lisätty ostoskoriin.
0 nimikettä - 0,00