Terapiaperhonen Oy, Nojanmaantie 26, 57210 Savonlinna & Teollisuuskatu 10, 50130 Mikkeli

Elämä on mahdollisuus

Marin puhe Oulussa Vasa Concept seminaarissa 13.8.2016

Hyvää päivään miunkin puolesta ja terveiset Savonlinnasta ja Terapiakeskus Purosta. Olen otettu, että olen saanut tänne puheenvuoron ja vielä itseäni syvästi koskettavasta asiasta. Olen työskennellyt toimintaterapeuttina melkein 9 vuotta ja unelmani on palauttaa mahdollisimman monta aivovaurion saanutta takaisin työelämään ja toteuttamaan omia unelmiaan. Ja eikös se ole kuntoutuksen tehtävä? Olen nähnyt, että Vasa Conceptin keinoin se on mahdollista. Minulle on kunnia tehdä kuntoutustyötäni mahdollisimman vaikuttavasti.

Tänään haluan puhua teille siitä, että millaisia ajatuksia olen kuullut kuntoutujien pyörittävän mielessään ja miten me kuntoutuksen ammattilaiset olemme siihen vaikuttamassa.

 

Kuvittele, että olet juuri saanut aivovamman tai aivohalvauksen. Heräät sairaalassa kiinni letkuissa. Avaat silmäsi ja ensin näet itkevän läheisen sanomassa ”Luojan kiitos olet hengissä”. Näet läheisesi silmistä pelkoa, hämmennystä ja hätää. Sinulle ja lähipiirillesi toistetaan, että vaurio on ollut paha ja tässä kestää aikaa kuntoutua. Mieleesi ehtii tulla monta kysymystä; Kuolenko minä? Voiko tämä uusiutua? Miten perhe selviää? Mistä raha? Kykenenkö ikinä töihin? Kuka minua auttaa? Miten säilytän sosiaaliset suhteeni? Miten puoliso kestää rinnallani? Entä lapset? Kuka heistä huolen pitää?

 

Sinut viedään terapeutin luokse. Oma toiveesi on palautua ennalleen ja palata oman elämäsi pariin. Kaikki oli vielä ihan kesken. Terapeutti toistaa miten kuntoutuminen vie aikaa ja alkaa opettaa miten voit käyttää pyörätuolia, kävellä kepin kanssa tai toimia yhden käden avulla. Mutta ethän sinä sitä pyytänyt, sinä halusit kuntoon ja vielä nopeasti. Mielesi alkaa taistella ja toistat samoja kysymyksiä tilanteesta selviämiseen liittyen. Haluat kuntoutua, mutta sinulle opetetaan vain kompensaatiota. Unelmat alkavat musertua.

 

Ympärilläsi alkaa kuulua uusia termejä; tuntopuutos, neglect ja apraksia. Yleensä vielä varmistetaan, että ymmärräthän, että et tunne mitään halvaantuneella raajalla ja millainen riski se on. Toistuvasti toistetaan, että ymmärräthän, että et havainnoi mitään kehon toiselta puolelta. Paljonko pelottaa, kun toinen puoli maailmasta ja kehosta on yhtäkkiä kadonnut ja kaikki vaan toistaa sitä. Motivoiko tämä tekemään yhtään mitään vai näyttääkö ostos tv yllättävän kiinnostavalta? Auttaako näiden asioiden toistaminen sinua kuntoutumaan vai kompensoimaan oireita ja välttämään tekemistä?

 

Sinut laitetaan kävelemään heti, kun jalkasi kantavat. Sinua pelottaa hirveästi kaatuminen. Tietenkin pelottaa, koska kehosi ei ole vielä valmis kävelemään. Monesti kävely alkaakin sujua, mutta eri tavalla kuin ennen. Kehon painopiste on siirtynyt terveelle puolelle, halvaantunut puoli liikkuu massaliikkein eteenpäin. Sinua varoitellaan jo spastisuudesta. Kuulet vertaistukiryhmässä muilta, miten paljon spastisuuteen liittyy kipua. Kävelet hassusti ja huomaat miten monet halvaantuneet eristäytyvät kotiin, koska eivät halua ihmisten kiinnittävän huomiota takkuilevaan puheeseen tai outoon kävelytyyliin. Alat pelätä omaakin tulevaisuuttasi. Tulee pelko, että aika ja kuntoutuskerrat loppuvat kesken.

 

Mielesi on täynnä huolta ja kysymyksiä ilman vastausta. Sinulle ei anneta liikaa toivoa, koska niin on opetettu terapeutteja ja lääkäreitä tekemään.

 

Mitä ajatuksia liikkuu päässäsi juuri nyt? Moniko ajatus on kuntoutumistasi tukevaa?

Kuntoutumiseen vaikuttavat suuresti kuntoutujan ja terapeutin ajatukset. Tulevaisuuden kuuluisi olla innostava asia ja kuntoutumisen pitäisi olla mielenkiintoinen matka. Aina on mahdollisuus. Ja terapeutin tehtävänä on kyseenalaistaa omat oppinsa ja motivoimiskeinonsa toistuvasti. Jos meinaat terapeuttina sanoa johonkin, että ei se ole mahdollista… niin olisiko aika etsiä asiasta lisää tietoa. Ehkä joku on jo ratkaisun aiheeseen löytänyt. Terapian tehtävänä on aina edistää, siitähän se nimikin tulee.

 

Miten me saamme kuntoutujat pyörittelemään positiivisia ajatuksia mielessään? Vammautuminen on itsessään jo tarpeeksi pelottavaa ja nämä pelot näkyvät nopeasti kuntoutujien sosiaalisissa suhteissa. He tarvitsevat paljon tukea siihen, että tulevaisuus näyttää mielessä aina kirkkaalta ja he oppivat jokaisella terapiakerralla jotain sekä huomaavat sen. Totta kai kuntoutukseen kuuluu myös rankkoja päiviä ja kasvun hetkiä, mutta mielestäni terapeutin kuuluu olla rinnalla taisteluparina ja ohjata ajatukset edistäville urille.

 

Koulussa meitä opetetaan saada ihminen toimimaan mahdollisimman nopeasti. Heti, kun jalat kantaa, niin aloitetaan ensiaskeleiden opettelu. Miksi meillä on kiire laittaa kuntoutuja kävelemään ennen kuin hän on siihen valmis? Kaatumisen pelko tuntuu seuraavan kuntoutujia ja heidän läheisiään vuositolkulla. Tämä pelko seuraa keittiötoimintoihin, suihkussa käymiseen ja ulkoiluun. Lattia on oikein turvallinen paikka tehdä harjoituksia ja valmistaa kuntoutuja kävelemään tukevasti ja hyvillä liikemalleilla. Lattia on hyvä paikka aloittaa myös halvaantuneen yläraajan kuntoutus. Hyvällä kävelymallilla ja itsenäisellä massan keskipisteen hallinnalla voitaisiin myös ehkäistä spastisuus ja kivut. Pohjatyöt kuntoon ennen toimintaa, niin kuntoutuksen ei tarvitsisi jatkua vuosikausia.

 

Kuntoutujan ympärillä puhutaan kuntoutusennusteista. Kerrotaan, miten kuntoutuminen hidastuu ensimmäisen vuoden jälkeen tai miten yläraajaan ei todennäköisesti tule liikettä, jos sitä ei ole tullut ensimmäisen kuukauden aikana. Miten tämä puhe motivoi kuntoutujaa? Itse olen monta kertaa todistanut, että nämä lauseet eivät pidä paikkaansa.  Mistä voimme tietää juuri tämän kuntoutujan kohdalla, miten hän tulee kuntoutumaan? Tiedämmekö oikeasti mikä kaikki on mahdollista?

 

Mielen voima on uskomattoman voimakas. Kuntoutuja voi vaikuttaa omaan paranemiseen ajatuksillaan todella paljon. Mieluiten kysyisin.

  • Mikä on sinun unelmasi? Jotta tiedän minkä vuoksi kannattaa tehdä töitä.
  • Mikä sinua motivoi? Jotta tiedän mistä naruista vetää.
  • Oletko valmis tekemään töitä unelmiesi eteen? Jotta tiedän, paljonko sinussa on sisua.

 

Elämä on mahdollisuus.

 

Kiitos!

 

Mari Tynkkynen, Toimintaterapeutti AMK

Terapiakeskus Puro, Terapiaperhonen Oy