KUVAT KOMMUNIKAATION TUKENA – Seksuaalisuus kuuluu meille kaikille

Ihmistyössä ollessamme terapeutteina ja hoitajina, pyrimme huomioimaan ihmisen mahdollisimman kokonaisvaltaisesti ja asiakaslähtöisesti. Nämä kaksi sanaa perustavat usein vahvan pohjan sosiaali- ja terveysalan ammatille ja eettisille ohjeistuksille. Kuitenkin edelleen, seksuaalisuus osana hoitotyötä tai kuntoutusta vaikuttaa olevan haasteellinen osa-alue ottaa puheeksi.  Seksuaalisuus on aiheena hyvin herkkä sekä asiakkaille että ammattilaisille, joten hyvin usein ei oikein tiedetä, miten aihetta tulisi lähestyä tai siitä puhua. Aiheen välttelyä lisää, jos asiakkaalla on sairaus, vamma tai ominaisuus, joka vaikeuttaa seksuaalikysymysten lähestymistä. Mutta entä sitten, jos käytettävissä ei ole edes sanoja? Kuvakommunikaatio on tuttu puhevammaisten kanssa työskentelevien ammattilaisten keskuudessa, mutta kuvat seksuaalisuudesta ovat edelleen puuttuneet.

Seksuaalisuus on vahvasti kokemuksellinen ja yksilöllinen asia, jota emme pysty määrittämään kenenkään toisen puolesta (Bildjuschkin & Ruuhilahti 2010: 13). Seksuaalisuutta ei voi myöskään päätellä tai lokeroida olemassa olevan sairauden, vamman tai ominaisuuden takia, vaikka itsellämme jotain ennakkoluuloja olisikin. Kohtaamme aina ihmisen omien työkalujemme kautta, mutta sosiaali- ja terveysalan periaatteena ja pohjana on, että asiakas itse määrittelee elämässään tärkeitä asioita, asettaa kuntoutumisen tavoitteita ja on mukana hoitonsa ja palveluidensa suunnittelussa aktiivisesti. Muun muassa kuntoutusparadigman muutos asettaa yhä enemmän ja enemmän asiakasta ja hänen verkostoaan kuntoutumisen keskiöön (mm. Järvikoski, Aila & Hokkanen & Härkäpää & Martin & Nikkanen & Notko & Puumalainen 2009: 22). Ainoa ammatillinen tapa kohdata ihminen, on kuulla aidosti mitä hän kertoo ja mitkä asiat ovat hänelle tärkeitä. Tähän kuuluu myös ihmisen seksuaalisuutta koskevien ajatusten ja kysymysten kuuleminen tärkeänä osa-alueena. Kuntoutus varsinkin on ihmisen selviytymisen ja osallistumisen kokonaisvaltaista tukemista vammasta, sairaudesta tai ominaisuudesta huolimatta (mm. Järvikoski & Härkäpää 2011: 8). Seksuaalisuuskysymyksiä on vaikea irrottaa ihmisyydestä ja siksi niiden huomioimisen tulisi kulkea osana kuntoutumisen eri osa-alueita.

Myös vammaisilla ja pitkäaikaissairailla tulee olla oikeus parisuhteeseen, seksuaalisuuteen, läheisyyteen ja seksiin (Seksuaalioikeuksien julistus 2013). Edelleen on vahvasti pelkoja, asenteita ja myyttejä, että seksuaalisuus ei kuuluisi joillekin tietyille ihmisryhmille, heillä ei olisi seksuaalisuutta tai siitä ei tarvitsisi keskustella. Seksuaalisuus on kuitenkin niin kokemuksellinen asia, että vamma, sairaus tai ominaisuus harvoin sulkee ulos seksuaalisuuden, halut tai ihmissuhteet kokonaan. Jokainen ihminen on yksilö ja näin ollen myös seksuaalisuuden kokemukset ovat yksilöllisiä. Kuitenkin eri tavoin vammaiset henkilöt saavat usein sanattomia viestejä aiheen kielteisyydestä tai sen torjunnasta. Suurin osa erityisryhmistä jää vaille minkäänlaista tukea tai tietoa tällä alueella (Rosenberg 2006: 283).

Tärkeää on myös huomata, mitä käsitämme sanalla seksuaalisuus. Yhä liian usein jumitumme ajatukseen, että seksuaalisuus on seksiä ja seksi on emätin-penis -yhdyntää. Kun laajennamme käsitystämme, on helpompi myös huomata seksuaalisuuden läsnäolo kaikissa ihmisissä (Ryttyläinen & Valkama 2010: 14). Vaikka ”perinteiseen yhdyntään” ei olisikaan mahdollisuutta, seksuaalisuus voi tarkoittaa ihmisille elämässä myös eroottisia ajatuksia, sooloseksiä tai vain toisen ihmisen lähellä oloa. Seksuaalisuutta voi ilmentää ei pelkästään seksin toteuttamisella (seksiäkin on hyvin monenlaista), mutta myös pukeutumisella ja itseilmaisulla. Seksuaalikasvatukseen ja seksuaalisuuteen kuuluu myös olennaisesti vuorovaikutussuhteissa olemisen opettelu – mitä minulle saa tehdä, mihin minua saa koskea, miten minä voin käyttäytyä muiden seurassa.

KUN PUHETTA EI OLE

Kommunikaatio toisten ihmisten kanssa on olemisemme kulmakiviä. Kieli ja sanat määrittelevät paljon vuorovaikutustamme toisten kanssa, mutta tärkeämpää vuorovaikutuksen toimivuudessa ja onnistumisessa on, että ihminen kokee tulevansa ymmärretyksi. Jos ihmisellä on vaikeita puheen ja kommunikoinnin ongelmia, heidän on usein vaikea tulla kuulluksi aidosti. Saattaa olla, että heidän osuuttaan vuorovaikutuksessa ei pidetä yhtä arvokkaana kuin muiden. Siksi sosiaalisen selviytymisen tukena olisikin erittäin tärkeää käyttää kaikkia mahdollisia menetelmiä vuorovaikutuksen ja kommunikaation onnistumisen tueksi. Näistä tutuimpia ovat varmastikin viittomat, kehonkieli, esineet ja kuvat.

Kuvakommunikaatio mahdollistaa henkilölle kansainvälisten ihmisoikeussopimusten mukaisen oikeuden vastaanottaa ja ilmaista tietoa sekä ajatuksia (Euroopan ihmisoikeusjulistus 1999). Kuvakommunikoinnin avulla henkilön ymmärretyksi tuleminen sekä tiedon vastaanottaminen turvataan. Kuvakommunikaatiota voidaan käyttää puhetta korvaavana ja/tai tukevana kommunikaatiomuotona riippuen henkilön tarpeesta. Useimmiten erityistä tukea tarvitsevat henkilöt, esimerkiksi autismin kirjon tai kehitysvammaiset ihmiset, hyötyvät visuaalisesta tuesta puheen lisänä, vaikka heillä ei varsinaista puhevammaa olisikaan.

Seksuaalisuuden osa-alueilla kuvien olemassaolo, ja niiden käyttö on yhtä tärkeää. Seksuaalisuuden äärellä täytyy erityisesti tiedostaa, että valitsemamme kuvat ja kommunikoinnin välineet rajaavat automaattisesti ihmiseltä mahdollisuuksia kertoa mahdollisimman laajasti ja vapaasti omasta itsestään ja haluistaan. Rajaamme omilla kuvavalinnoillamme siis ehkä jotain aiheita tai mahdollisuuksia pois, jos emme ole valmiita niistä keskustelemaan itse. Kriittinen itsereflektointi on ammattilaisen yksi tärkeimpiä työkaluja tässäkin kohtaa. Jos ihmiselle on annettu kuvat vain oletetusta naisesta ja miehestä, miten asiakas voi kertoa, jos ei koe olevansa oikein kumpikaan annetuista vaihtoehdoista?  Kaikkien kommunikaatiossa käytettävien kuvien moninaisuuden ja laaja-alaisuuden tärkeys on kommunikaation mahdollistamisen perusta.

Sukupuolen tai suuntautumisen moninaisuutta on kaikkialla maailmassa – myös vammaisten ja erityisryhmien parissa. Nämä ihmisryhmät eivät ole mitenkään pois suljettu näiden pohdintojen parista. Oman itsen tutkiminen, tykkäämisen pohtiminen ja mieltymysten askarruttaminen koskettaa kaikkia ihmisiä, ja näille pohdinnoille tulisi antaa mahdollisuus myös heille, ketkä eivät pysty automaattisesti puheella apua pyytämään.

OHJAA ETEENPÄIN

Kaikkien kuntoutuksen ja terveydenhuollon ammattilaisten ei kuitenkaan tarvitse olla kiinnostuneita omasta tai asiakkaan seksuaalisuudesta. Mutta kuitenkin jokaisen meistä tulisi tietää, mitä ajattelee seksuaalisuuteen liittyvistä asioista ja missä menee oman toiminnan rajat. Tämä edesauttaa sitä, että uskallamme kohdata asiakkaan aiheen äärellä ja sen jälkeen ohjata häntä eteenpäin. Emme voi jättää asiakasta yksin aiheen parissa, emmekä sivuuttaa asiakkaan tarvetta tulla kuulluksi ja ymmärretyksi. Tämä on todellista ammatillisuutta – kuulemme ja autamme eteenpäin. Etsimme ihmisen, kollegan, ammattilaisen, kuka voi auttaa ja opastaa aiheen äärellä. Seksuaalisuuteen erikoistuneita ammattilaisia löydät alueellisesti esimerkiksi Suomen seksologisen seuran asiantuntijahausta http://seksologinenseura.fi/asiantuntijat/.

SELKOSEKS – SELKOKUVAPANKKI KOMMUNIKAATION TUEKSI

Selkokuvat seksuaalisuuteen liittyen ovat puuttuneet – tähän saakka. Olemme itse kaivanneet niitä työssämme ja päätimme lopulta, että teemme ne itse. SelkoSeks kuvapankki syntyi Fannin, Hennan ja Terapiaperhosen yhteistyön tuloksena. SelkoSeks pankkiin on kuvitettu tällä hetkellä noin 160 seksiin, seksuaalisuuteen, sukupuoleen ja anatomiaan liittyvää asiaa. Olemme pyrkineet huomioimaan varsinkin moninaisuuden eri tavoin. Selkokuvapankkia on tarkoitus laajentaa koko ajan käyttäjien toivomusten ja tarpeiden mukaan, ja olemmekin jo nyt suunnittelemassa päivitysosiota. Kuvapankin löydät osoitteesta www.selkoseks.fi.

MUITA SELKOKUVIA JA SELKOKIELTÄ LÖYDÄT

www.papunet.net

www.seteke.fi

www.sensonet.fi

www.sclera.be

KIRJOITTAJAT

Henna Kekkonen, toimintaterapeutti AMK, Kuntoutuksen YAMK tutkinto-opiskelija, erityistason seksuaaliterapeutti NACS

Henna on erikoistunut aivovauriokuntoutukseen ja työskentelee neurologian parissa. Asiakkailla on puheentuoton ja ymmärtämisen vaikeuksia usein erilaisten aivoihin kohdistuneiden vammojen tai sairauksien myötä. Kuvakommunikaatio on tärkeä osa toimintaterapeuttina työskennellessä, mutta myös seksuaaliterapeutin työssä.

Fanni Kevätniemi, lähihoitaja, kätilötutkinto-opiskelija, seksuaaliterapeutti

Fanni on työskennellyt pitkään syvästi autististen ja kehitysvammaisten ihmisten parissa, joilla on suuria tarpeita kuvien käytössä osana arjen struktuuria ja kommunikaatiota.

LÄHTEITÄ

Bildjuschkin, Katriina & Ruuhilahti, Susanna 2010. Puhutaan seksuaalisuudesta. Ammatillisia kohtaantumisia sosiaali- ja hoitotyössä. Tallinna: Kirjapaja.

Euroopan ihmisoikeusjulistus 1999. https://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1999/19990063. Luettu 30.1.2020.

Järvikoski, Aila & Hokkanen, Liisa & Härkäpää, Kristiina & Martin, Marjatta & Nikkanen, Pirjo & Notko, Tiina & Puumalainen, Jouni 2009. Johdanto. Teoksessa Järvikoski Aila & Hokkanen Liisa & Härkäpää Kristiina. (toim.)  Asiakkaan äänellä. Odotuksia ja arvioita vaikeavammaisten lääkinnällisestä kuntoutuksesta. Kuntoutussäätiön tutkimuksia. 80/2009. Helsinki: Yliopistopaino. 13–24.

Järvikoski, Aila & Härkäpää, Kristiina 2011. Kuntoutuksen perusteet. Helsinki: WSOY.

Rosenberg, Leena 2006. Pitkäaikaissairaus, vammautuminen ja seksuaalisuus. Teoksessa Apter, Dan & Väisälä, Leena & Kaimola, Kari (toim.): Seksuaalisuus. Helsinki: Duodecim.

Ryttyläinen, Katri & Valkama, Sirpa 2010. Seksuaalisuus hoitotyössä. Helsinki: Edita Prima.

Seksuaalioikeuksien julistus. 2013. https://worldsexualhealth.net/wp-content/uploads/2013/08/DSR-Finnish.pdf. Luettu 30.1.2020.

Perhonen ylpeänä julkaisee: Julisteet ja korttisarja seksuaalisuuden puheeksi ottoon ja keskusteluun.

Seksuaaliterapia terapeutti Henna Kekkonen

Toimintaterapiassa usein käytetään erilaisia kuvia ja tukikeinoja keskustelun avaukseen ja ylläpitoon. Seksuaalisuuteen liittyen yritin etsiä pitkään jonkinlaisia kortteja, kuvia tai sanoja, joita voisin käyttää oman työn tukena. Usein asiakas löytää sanoja ja rohkeutta puhua asioista, kun voi peilata sitä kuvaan tai konkreettiseen materiaaliin. Kortin hypistely voi tuoda rentoutta ja apua puhua vaikeista asioista. Mutta kahlattuani ja etsittyäni, totesin, että kuvamateriaalia ei seksuaalisuuteen liittyviin tunteisiin juuri ole. Tästä se idea sitten lähti.

 

Halusin toteuttaa neutraalit kuvat liittyen seksuaalisuuteen ja sen tunteisiin. Kuvissa minä näen joitain tunteita, toinen näkee toista. Vaikka kuvataiteilija Joni Ahosen kanssa kuvia suunniteltiin tiettyjen tunnesanojen pohjalta, kukaan muu ei kuitenkaan näe välttämättä niissä samoja tunteita, kuin minä. Jokainen peilaa aina näkemystään omista arvoistaan, taustoistaan ja historiastaan käsin. Kuvat haluttiin myös pitää mahdollisimman sukupuolettomina, jotta jokaisella olisi helppo samastua ja löytää sieltä jotain itselleen.

 

Kun pohdin, mitä usein neuvonnassa olen keskustellut asiakkaiden ja pariskuntien kanssa, keskustelussa ilmenee toiveita, pelkoja, positiivisuutta, halua, himoa … toiveita monelta kannalta. Joskus toivoisi jotain tunnetta lisää ja jostain haluaisi eroon. Siksi halusin kehystää kortit kolmella eri värillä, jotta keskustelun aikana pystyisin tarttumaan kaikkiin näihin kolmeen eri näkökulmaan – toiveisiin, negatiivisiin ja positiivisiin tunteisiin. Näitä värejä tietysti voi käyttää jokainen terapeutti ja neuvoja omassa työssään omalla tavallaan. Ei näihin ole sidottu sääntöjä tai ohjeita – käyttötapoja on niin monta, kuin on käyttäjääkin.

 

Lisäksi halusin samalla toteuttaa kuvat, joiden avulla pystyn luomaan sanattomasti luvan antoa ”perustoimintaterapiaan”. Toimintaterapiassa usein keskustellaan monenlaisista asioista liittyen arkeen ja perheeseen, mutta harvoin seksuaalisuus on kuitenkaan suoraan puheenaiheena. Kuten seksuaalineuvojan lopputyössänikin lukuisia tutkimuksia kahlattuani totesin, seksuaalisuuden puheeksi otto on todella kynnys kuntoutuksen alan ammattilaisilla. Ammattilaiset odottavat, että asiakas ottaa itse aiheen esille, mikäli siihen liittyviä ongelmia on, mutta asiakkaat odottavat taas ammattilaisen keskustelunavausta. Kun molemmat odottavat toiselta aloitetta, se jää tekemättä. Mutta luvan antoa keskustelulle voi tehdä sanattomasti ja huomaamattomasti. Odotustilan esitteet, julisteet ja lehdet esimerkiksi voivat antaa asiakkaalle vaikutelman, että kaikesta voi puhua. Tällainen pienikin luvan anto saattaa helpottaa paljon, ja murtaa jään asiakkaan ja ammattilaisen väliltä.

 

Tämän vuoksi suunnittelimme kaksi julistetta, joissa toisessa myös otamme kantaa erityisryhmien oikeuteen seksuaalisuuteen. Vammaisten ja vammautuneiden seksuaalisuus on iso tabu, josta ei edelleenkään uskalleta puhua tarpeeksi paljon.

 

Mielelläni kuulen kuvien ja julisteiden herättämistä tunteista, niiden käyttötavoista tai uusista ideoista!

Antoisia hetkiä keskustelun parissa!

 

Tilaukset ja tiedustelut

Henna Kekkonen

seksuaalineuvoja, toimintaterapeutti 

puh. +358 50 344 78 64

henna.kekkonen@terapiaperhonen.com

 Voit tilata teemakortit ja julisteet myös suoraan verkkokaupastamme: https://www.terapiaperhonen.com/kauppa/

Hinnat sisältävät toimituskulut ja alv: n.

 

39 kortin korttipakka – 39e

          sisältää 13 erilaista seksuaalisuuteen liittyvää taiteellista kuvaa, joiden avulla voi helpottaa seksuaalisuuden puheeksi ottoa ja siitä keskustelua. Kortit on kehystetty kolmella eri värillä kuvaamaan negatiivisia ja positiivisia tunteita, sekä toiveita.

 

 

Minullakin on oikeus – juliste

          A3 koossa 10e

          A2 koossa 15e (Mikäli haluat toimitettavan rullalla, erityislähetyskulut tulee tilaajalle)

 

 

Lupa puhua – juliste

          A3 koossa 10e ´

          A2 koossa 15e (Mikäli haluat toimitettavan rullalla, erityislähetyskulut tulee tilaajalle)

 

 

Nimike lisätty ostoskoriin.
0 nimikettä - 0,00