KUVAT KOMMUNIKAATION TUKENA – Seksuaalisuus kuuluu meille kaikille

Ihmistyössä ollessamme terapeutteina ja hoitajina, pyrimme huomioimaan ihmisen mahdollisimman kokonaisvaltaisesti ja asiakaslähtöisesti. Nämä kaksi sanaa perustavat usein vahvan pohjan sosiaali- ja terveysalan ammatille ja eettisille ohjeistuksille. Kuitenkin edelleen, seksuaalisuus osana hoitotyötä tai kuntoutusta vaikuttaa olevan haasteellinen osa-alue ottaa puheeksi.  Seksuaalisuus on aiheena hyvin herkkä sekä asiakkaille että ammattilaisille, joten hyvin usein ei oikein tiedetä, miten aihetta tulisi lähestyä tai siitä puhua. Aiheen välttelyä lisää, jos asiakkaalla on sairaus, vamma tai ominaisuus, joka vaikeuttaa seksuaalikysymysten lähestymistä. Mutta entä sitten, jos käytettävissä ei ole edes sanoja? Kuvakommunikaatio on tuttu puhevammaisten kanssa työskentelevien ammattilaisten keskuudessa, mutta kuvat seksuaalisuudesta ovat edelleen puuttuneet.

Seksuaalisuus on vahvasti kokemuksellinen ja yksilöllinen asia, jota emme pysty määrittämään kenenkään toisen puolesta (Bildjuschkin & Ruuhilahti 2010: 13). Seksuaalisuutta ei voi myöskään päätellä tai lokeroida olemassa olevan sairauden, vamman tai ominaisuuden takia, vaikka itsellämme jotain ennakkoluuloja olisikin. Kohtaamme aina ihmisen omien työkalujemme kautta, mutta sosiaali- ja terveysalan periaatteena ja pohjana on, että asiakas itse määrittelee elämässään tärkeitä asioita, asettaa kuntoutumisen tavoitteita ja on mukana hoitonsa ja palveluidensa suunnittelussa aktiivisesti. Muun muassa kuntoutusparadigman muutos asettaa yhä enemmän ja enemmän asiakasta ja hänen verkostoaan kuntoutumisen keskiöön (mm. Järvikoski, Aila & Hokkanen & Härkäpää & Martin & Nikkanen & Notko & Puumalainen 2009: 22). Ainoa ammatillinen tapa kohdata ihminen, on kuulla aidosti mitä hän kertoo ja mitkä asiat ovat hänelle tärkeitä. Tähän kuuluu myös ihmisen seksuaalisuutta koskevien ajatusten ja kysymysten kuuleminen tärkeänä osa-alueena. Kuntoutus varsinkin on ihmisen selviytymisen ja osallistumisen kokonaisvaltaista tukemista vammasta, sairaudesta tai ominaisuudesta huolimatta (mm. Järvikoski & Härkäpää 2011: 8). Seksuaalisuuskysymyksiä on vaikea irrottaa ihmisyydestä ja siksi niiden huomioimisen tulisi kulkea osana kuntoutumisen eri osa-alueita.

Myös vammaisilla ja pitkäaikaissairailla tulee olla oikeus parisuhteeseen, seksuaalisuuteen, läheisyyteen ja seksiin (Seksuaalioikeuksien julistus 2013). Edelleen on vahvasti pelkoja, asenteita ja myyttejä, että seksuaalisuus ei kuuluisi joillekin tietyille ihmisryhmille, heillä ei olisi seksuaalisuutta tai siitä ei tarvitsisi keskustella. Seksuaalisuus on kuitenkin niin kokemuksellinen asia, että vamma, sairaus tai ominaisuus harvoin sulkee ulos seksuaalisuuden, halut tai ihmissuhteet kokonaan. Jokainen ihminen on yksilö ja näin ollen myös seksuaalisuuden kokemukset ovat yksilöllisiä. Kuitenkin eri tavoin vammaiset henkilöt saavat usein sanattomia viestejä aiheen kielteisyydestä tai sen torjunnasta. Suurin osa erityisryhmistä jää vaille minkäänlaista tukea tai tietoa tällä alueella (Rosenberg 2006: 283).

Tärkeää on myös huomata, mitä käsitämme sanalla seksuaalisuus. Yhä liian usein jumitumme ajatukseen, että seksuaalisuus on seksiä ja seksi on emätin-penis -yhdyntää. Kun laajennamme käsitystämme, on helpompi myös huomata seksuaalisuuden läsnäolo kaikissa ihmisissä (Ryttyläinen & Valkama 2010: 14). Vaikka ”perinteiseen yhdyntään” ei olisikaan mahdollisuutta, seksuaalisuus voi tarkoittaa ihmisille elämässä myös eroottisia ajatuksia, sooloseksiä tai vain toisen ihmisen lähellä oloa. Seksuaalisuutta voi ilmentää ei pelkästään seksin toteuttamisella (seksiäkin on hyvin monenlaista), mutta myös pukeutumisella ja itseilmaisulla. Seksuaalikasvatukseen ja seksuaalisuuteen kuuluu myös olennaisesti vuorovaikutussuhteissa olemisen opettelu – mitä minulle saa tehdä, mihin minua saa koskea, miten minä voin käyttäytyä muiden seurassa.

KUN PUHETTA EI OLE

Kommunikaatio toisten ihmisten kanssa on olemisemme kulmakiviä. Kieli ja sanat määrittelevät paljon vuorovaikutustamme toisten kanssa, mutta tärkeämpää vuorovaikutuksen toimivuudessa ja onnistumisessa on, että ihminen kokee tulevansa ymmärretyksi. Jos ihmisellä on vaikeita puheen ja kommunikoinnin ongelmia, heidän on usein vaikea tulla kuulluksi aidosti. Saattaa olla, että heidän osuuttaan vuorovaikutuksessa ei pidetä yhtä arvokkaana kuin muiden. Siksi sosiaalisen selviytymisen tukena olisikin erittäin tärkeää käyttää kaikkia mahdollisia menetelmiä vuorovaikutuksen ja kommunikaation onnistumisen tueksi. Näistä tutuimpia ovat varmastikin viittomat, kehonkieli, esineet ja kuvat.

Kuvakommunikaatio mahdollistaa henkilölle kansainvälisten ihmisoikeussopimusten mukaisen oikeuden vastaanottaa ja ilmaista tietoa sekä ajatuksia (Euroopan ihmisoikeusjulistus 1999). Kuvakommunikoinnin avulla henkilön ymmärretyksi tuleminen sekä tiedon vastaanottaminen turvataan. Kuvakommunikaatiota voidaan käyttää puhetta korvaavana ja/tai tukevana kommunikaatiomuotona riippuen henkilön tarpeesta. Useimmiten erityistä tukea tarvitsevat henkilöt, esimerkiksi autismin kirjon tai kehitysvammaiset ihmiset, hyötyvät visuaalisesta tuesta puheen lisänä, vaikka heillä ei varsinaista puhevammaa olisikaan.

Seksuaalisuuden osa-alueilla kuvien olemassaolo, ja niiden käyttö on yhtä tärkeää. Seksuaalisuuden äärellä täytyy erityisesti tiedostaa, että valitsemamme kuvat ja kommunikoinnin välineet rajaavat automaattisesti ihmiseltä mahdollisuuksia kertoa mahdollisimman laajasti ja vapaasti omasta itsestään ja haluistaan. Rajaamme omilla kuvavalinnoillamme siis ehkä jotain aiheita tai mahdollisuuksia pois, jos emme ole valmiita niistä keskustelemaan itse. Kriittinen itsereflektointi on ammattilaisen yksi tärkeimpiä työkaluja tässäkin kohtaa. Jos ihmiselle on annettu kuvat vain oletetusta naisesta ja miehestä, miten asiakas voi kertoa, jos ei koe olevansa oikein kumpikaan annetuista vaihtoehdoista?  Kaikkien kommunikaatiossa käytettävien kuvien moninaisuuden ja laaja-alaisuuden tärkeys on kommunikaation mahdollistamisen perusta.

Sukupuolen tai suuntautumisen moninaisuutta on kaikkialla maailmassa – myös vammaisten ja erityisryhmien parissa. Nämä ihmisryhmät eivät ole mitenkään pois suljettu näiden pohdintojen parista. Oman itsen tutkiminen, tykkäämisen pohtiminen ja mieltymysten askarruttaminen koskettaa kaikkia ihmisiä, ja näille pohdinnoille tulisi antaa mahdollisuus myös heille, ketkä eivät pysty automaattisesti puheella apua pyytämään.

OHJAA ETEENPÄIN

Kaikkien kuntoutuksen ja terveydenhuollon ammattilaisten ei kuitenkaan tarvitse olla kiinnostuneita omasta tai asiakkaan seksuaalisuudesta. Mutta kuitenkin jokaisen meistä tulisi tietää, mitä ajattelee seksuaalisuuteen liittyvistä asioista ja missä menee oman toiminnan rajat. Tämä edesauttaa sitä, että uskallamme kohdata asiakkaan aiheen äärellä ja sen jälkeen ohjata häntä eteenpäin. Emme voi jättää asiakasta yksin aiheen parissa, emmekä sivuuttaa asiakkaan tarvetta tulla kuulluksi ja ymmärretyksi. Tämä on todellista ammatillisuutta – kuulemme ja autamme eteenpäin. Etsimme ihmisen, kollegan, ammattilaisen, kuka voi auttaa ja opastaa aiheen äärellä. Seksuaalisuuteen erikoistuneita ammattilaisia löydät alueellisesti esimerkiksi Suomen seksologisen seuran asiantuntijahausta http://seksologinenseura.fi/asiantuntijat/.

SELKOSEKS – SELKOKUVAPANKKI KOMMUNIKAATION TUEKSI

Selkokuvat seksuaalisuuteen liittyen ovat puuttuneet – tähän saakka. Olemme itse kaivanneet niitä työssämme ja päätimme lopulta, että teemme ne itse. SelkoSeks kuvapankki syntyi Fannin, Hennan ja Terapiaperhosen yhteistyön tuloksena. SelkoSeks pankkiin on kuvitettu tällä hetkellä noin 160 seksiin, seksuaalisuuteen, sukupuoleen ja anatomiaan liittyvää asiaa. Olemme pyrkineet huomioimaan varsinkin moninaisuuden eri tavoin. Selkokuvapankkia on tarkoitus laajentaa koko ajan käyttäjien toivomusten ja tarpeiden mukaan, ja olemmekin jo nyt suunnittelemassa päivitysosiota. Kuvapankin löydät osoitteesta www.selkoseks.fi.

MUITA SELKOKUVIA JA SELKOKIELTÄ LÖYDÄT

www.papunet.net

www.seteke.fi

www.sensonet.fi

www.sclera.be

KIRJOITTAJAT

Henna Kekkonen, toimintaterapeutti AMK, Kuntoutuksen YAMK tutkinto-opiskelija, erityistason seksuaaliterapeutti NACS

Henna on erikoistunut aivovauriokuntoutukseen ja työskentelee neurologian parissa. Asiakkailla on puheentuoton ja ymmärtämisen vaikeuksia usein erilaisten aivoihin kohdistuneiden vammojen tai sairauksien myötä. Kuvakommunikaatio on tärkeä osa toimintaterapeuttina työskennellessä, mutta myös seksuaaliterapeutin työssä.

Fanni Kevätniemi, lähihoitaja, kätilötutkinto-opiskelija, seksuaaliterapeutti

Fanni on työskennellyt pitkään syvästi autististen ja kehitysvammaisten ihmisten parissa, joilla on suuria tarpeita kuvien käytössä osana arjen struktuuria ja kommunikaatiota.

LÄHTEITÄ

Bildjuschkin, Katriina & Ruuhilahti, Susanna 2010. Puhutaan seksuaalisuudesta. Ammatillisia kohtaantumisia sosiaali- ja hoitotyössä. Tallinna: Kirjapaja.

Euroopan ihmisoikeusjulistus 1999. https://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1999/19990063. Luettu 30.1.2020.

Järvikoski, Aila & Hokkanen, Liisa & Härkäpää, Kristiina & Martin, Marjatta & Nikkanen, Pirjo & Notko, Tiina & Puumalainen, Jouni 2009. Johdanto. Teoksessa Järvikoski Aila & Hokkanen Liisa & Härkäpää Kristiina. (toim.)  Asiakkaan äänellä. Odotuksia ja arvioita vaikeavammaisten lääkinnällisestä kuntoutuksesta. Kuntoutussäätiön tutkimuksia. 80/2009. Helsinki: Yliopistopaino. 13–24.

Järvikoski, Aila & Härkäpää, Kristiina 2011. Kuntoutuksen perusteet. Helsinki: WSOY.

Rosenberg, Leena 2006. Pitkäaikaissairaus, vammautuminen ja seksuaalisuus. Teoksessa Apter, Dan & Väisälä, Leena & Kaimola, Kari (toim.): Seksuaalisuus. Helsinki: Duodecim.

Ryttyläinen, Katri & Valkama, Sirpa 2010. Seksuaalisuus hoitotyössä. Helsinki: Edita Prima.

Seksuaalioikeuksien julistus. 2013. https://worldsexualhealth.net/wp-content/uploads/2013/08/DSR-Finnish.pdf. Luettu 30.1.2020.

Osaatkos hengittää?

Ajattelin muutamia ajatuksia tuoda esiin hengityksestä. Aihe ei kuulosta kovinkaan mielenkiintoiselta, sillä mielikuva hengityksestä on, että jokainenhan osaa hengittää! Oletko koskaan ajatellut, että hengitätkö oikein? Vai sanoisinko, että hengitätkö kehosi kannalta mahdollisimman optimaalisesti? Näin Korona-virus kaaoksen keskellä halusin tuoda esiin hieman faktoja hengityksestä sekä nenähengityksen etuja. 

Hengitys on pääasiallisesti automaattista, mutta jonkin verran pystymme siihen tahdonalaisesti vaikuttamaan. Hengityksen säätely tapahtuu hengityskeskuksessa, joka sijaitsee aivojen ydinjatkeessa. Tietoa elimistöstä hengityskeskukseen välittyy hermoston kautta sekä humoraalisesti eli ainevälitteisesti. Karkeasti sanottuna sisäänhengitys tuo happea elimistöön, ja uloshengitys poistaa elimistössä muodostunutta hiilidioksidia.  

Tiesitkö, että sisäänhengitysilmassa on happea enemmän kuin elimistömme pystyy sitä käyttämään? Sisäänhengittäessä vedämme ilmaa sisään, jossa on 21 % happea. Tuosta happimäärästä kuitenkin pystymme hyödyntämään vain 5%, joka riittää kyllästämään veren happipitoisuuden. Elimistömme tarvitsee myös hiilidioksidia, jota uloshengittäessä poistuu elimistöstämme. Hiilidioksidin tarve on noin 6,5 %, mutta saamme sitä vain noin 0,04% sisäänhengitettävästä ilmasta. Hiilidioksidi säätelee hengitystä niin, että kun sitä kertyy tietty määrä, hermosto välittää käskyn aivojen hengityskeskukseen, ja sisäänhengitys käynnistyy tuoden happea elimistöön. Hiilidioksidin tehtävänä on myös vapauttaa happea elimistöön eli mitä enemmän hiilidioksidia elimistössämme on, sitä enemmän happea vapautuu verenkierrosta elimistön käytettäväksi. 

Mitä se normaali hengitys sitten on? Terveen ihmisen hengitystaajuus (sisään ja uloshengitys) on noin 8 – 14 kertaa minuutissa (tietolähteestä riippuen), litroina noin 6 – 7 l/min. Nenän kautta sisäänhengittäessä pallealihas supistuu ja painuu vatsaonteloon päin, jolloin vatsa pullistuu ulospäin. Uloshengittäessä sisäänhengityslihakset rentoutuvat, vatsa ja rintakehä palautuvat lepoasentoonsa. Hengitys on parhaimmillaan mm. rauhallista, säännöllistä, vaivatonta, äänetöntä sekä syvää, mutta silti kevyttä. Hengitystä korjaamalla voidaan saada helpotusta mm. seuraaviin asioihin: mieli rauhoittuu ja ajatukset kirkastuvat, liikuntasuoritukset paranevat, unenlaatu paranee, astma ja allergiaoireet voivat helpottua sekä ahdistus ja stressi helpottua. Lisäksi hengitystä korjaamalla voit saada apua painonhallintaan. 

Miten hengitän? 

No onko sitten väliä hengittääkö nenän vai suun kautta? Kyllä on. Nenän tehtävänä on puhdistaa, kosteuttaa sekä lämmittää hengitysilmaa. Lisäksi se säätelee hengitysvolyymia. Nenähengityksen avulla kielen optimaalinen asento säilyy. 

Nenäontelon limakalvoilla lima ja värekarvat tekevät yhteistyötä estääkseen ilman epäpuhtauksien ja taudinaiheuttajien pääsyn keuhkorakkuloihin. Lima tuhoaa jo osan taudinaiheuttajista joutuessaan kosketuksiin niiden kanssa. Värekarvat ja lima yhdessä kuljettavat ilman epäpuhtauksia sekä taudinaiheuttajia joko sierainten kautta elimistöstä ulos tai nielusta edelleen mahaan, jossa sitten vatsahapot tuhoavat vahingollisia hiukkasia ja eliöitä. Kun hengitämme nenän kautta, epäpuhtaudet poistuvat elimistöstä noin 15 minuutissa, mutta suun kautta hengittäessä epäpuhtauksien poistuminen voi viedä jopa 60 – 120 päivää. 

Suun kautta hengittäminen on usein niin sanotun liikahengittämisen merkki. Tuolloin hengittäminen on volyymiltään liian suurta, jolloin elimistöstä poistuu hiilidioksidia enemmän kuin sitä aineenvaihdunnassa muodostuu. Veri muuttuu tuolloin emäksiseksi ja verisuonet supistuvat. Pitkään jatkuessaan liikahengitys voi aiheuttaa terveydellisiä ongelmia. 

Hengitysteissä poski- ja nenän sivuonteloissa muodostuu typpioksidia (NO), joka on reaktviinen pienmolekyylinen yhdiste ja välittäjäaine. Sitä kulkeutuu nenän kautta hengittäessä keuhkoihin, jossa se mm. edistää hapenottoa verisuonia laajentamalla. Typpioksidi tuhoaa myös mikrobeja (viruksia, bakteereja, sieniä) sekä stimuloi värekarvojen toimintaa. Typpioksidia valmistuu elimistössämme lähes kaikissa kudoksissa, eniten kuitenkin verisuonissa, keuhkoissa, hengitysteissä, lihaksissa, sydämessä sekä maksassa. 

Hengitys on mielestäni äärimmäisen mielenkiintoista. Oikeanlaisen hengityksen avulla saadaan aktivoitua mm. syviä keskivartalon lihaksia sekä lantionpohjaa. Hengityksen avulla rauhoitetaan ja rentoutetaan kehoa, etenkin silloin, kun esimerkiksi stressi on ottanut kehosta ylivallan. Monet allergia- ja astmaoireet saadaan optimaalisella hengityksellä helpottumaan. Nyt etenkin tällä flunssa-, influenssa ja koronavirus aikana olisi hyvä muistaa nenähengityksen hyödyt, jotta useimmat taudinaiheuttajat tuhoutuisivat jo ennen kuin pääsevät riehumaan elimistöön.  

Vastaanotollani kiinnitän usein huomiota asiakkaitteni hengitystekniikkaan, ja ohjaan sitä tarvittaessa oikeaan suuntaan. Hengitys onkin tärkeä osa mm. lantionpohjan sekä äitiysfysioterapiaa. Hengitysasioista haen lisää oppia tulevana syksynä, pysythän kuulolla! 

Pysytään vahvoina ja muistetaan hengittää näinä haasteellisina aikoina! 

Fysioterapeutti Riina Heinonen

Riina Heinonen, fysioterapeutti AMK 

Lähteet:  

Hoitava Hengitys. Verkkosivut. https://www.hoitavahengitys.fi/hiilidioksidi-elimiston-sankari/ 

Hengitysopas. Itsehoitoa fysioterapian keinoin. Verkko-opas. https://hoito-ohjeet.fi/OhjepankkiVSSHP/Hengitysopas.pdf 

Hengitys. Verkkomateriaali. http://www.kesayliopistohki.fi/materiaali/Avoin_yo/Lila/Elimistonrakennejatoiminta/2015%20Hengitys.pdf 

Manninen, Marketta 2018. Hoitava Hengitys. Opas hyvään hengitykseen. E-kirja. 

OLKAPÄÄN FYSIOTERAPIASTA

Olkanivel on elimistön liikkuvin nivel ja sen erilaiset vaivat ovat yleisiä. Olkanivelen liikkeissä voi olla kipua tai liikkuvuus on rajoittunut. Olkaniveleen voi tulla myös vaurioita kaatumisen tai muun tapaturman yhteydessä. Mitä sitten fysioterapiassa voidaan tehdä tilanteen helpottumiseksi. Seuraavassa joitakin ajatuksia tästä laajasta aiheesta. 

Olkavarren luun pää niveltyy lapaluussa olevaan nivelkuoppaan muodostaen olkanivelen. Niveltä ympäröi nivelkapseli ja lihaksia, jotka muodostavat kiertäjäkalvosimen. Olkanivelen liikkeisiin vaikuttaa suuri määrä lihaksia eli olkavarren ja olkapään seudun lihasten lisäksi lavan seudun lihakset, selkä- ja hartiaseudun lihakset, rintalihakset ja faskiarakenteiden kautta lihaksisto paljon laajemminkin. Mikäli jotkut lihakset eivät tee omaa työtään liikkeiden suorittamisessa oikea-aikaisesti, voi tulla ajan myötä ongelmia. 

Fysioterapiaan kuuluu oleellisesti tutkiminen eli haastattelun lisäksi tehdään tarvittavat testit, joilla selvitetään ongelman aiheuttajaa. Osa testeistä voi jatkossa toimia myös kotiharjoitteina. Havainnointi on erittäin tärkeää, esim. miten lapaluu liikkuu ja tätä liikettä kannattaa verrata kivuttomaan puoleen. Usein liikkeissä voidaan passiivisesti ohjata lavasta ja mikäli tämä helpottaa liikettä tai vähentää kipua, niin aletaan olla jo oikeilla jäljillä. Myös olkavarren luun pään liikkeeseen nivelkuopassa kannattaa kiinnittää huomiota. Esim. nivelkapselissa voi olla kireyttä eikä luun pää pääse liukumaan nivelkuopassa riittävästi, tämä voi aiheuttaa kudoksiin ärsytystä yläraajan nostoliikkeissä. Palpointi on tutkimisessa myös oleellista, kun esim. selvitetään kiertäjäkalvosimen lihasten tilannetta.  

Lapaluun liike ja hallinta ovat ehdottoman tärkeitä olkanivelen toiminnalle. Lavan seudun lihaksisto voi olla jännittynyttä ja kireää eikä lapa pysty seuraamaan kunnolla olkavarren liikettä. Lavan seutu voi olla myös liian liikkuva. Fysioterapiassa kannattaa huomioida lavan hallinta, suljetun ketjun harjoitukset ovat tähän yleensä hyviä eli harjoituksia tehdessä yläraajaan varataan. Lavan hallintaa voi harjoitella myös eri alkuasennoissa esim. jumppakuminauhan tai pienten käsipainojen kanssa. Manuaalisella terapialla voidaan rentouttaa jännittyneet lihakset. Hieronnan lisäksi voidaan käyttää nivelmobilisaatiota ja käsitellä faskioita. Kipu voi vaikeuttaa harjoitteiden tekemistä merkittävästi, tällöin voidaan hyödyntää esim. terapiapalloa tai faskiarullaa liikkuvuusharjoittelussa. Terapiapallolla tehtävät rullaukset onnistuvat yleensä varsin hyvin. 

Olkanivelen vaivojen yhteydessä niskan tilanne kannattaa tarkastaa, samoin rintarangan ja kylkiluiden liikkuvuus. Ylärintarangan jäykkyys hankaloittaa yläraajan nostossa liikkeen tekemistä loppuliikeradalla. Myös kokonaisvaltainen ryhdin huomiointi kuuluu asiaan. Mikäli hartiat ovat painuneet liikaa eteen, voi tämä aiheuttaa ongelmia esim. ahtauttamalla olkalisäkkeen alaista tilaa (ns. impingement-oire). Yleisesti voisi sanoa, että harjoitteilla pyritään lihastasapainoon: kireitä lihaksia venytetään ja heikkoja vahvistetaan, lisäksi hermotus huomioidaan erilaisilla liikehallinnan harjoitteilla. Kokonaisvaltaisia faskiarakenteita huoltavia liikkeitä kannattaa tehdä, esim. joogatyyppiset harjoitukset ovat hyviä. 

Olkapään seudun harjoittelussa tarvitaan kärsivällisyyttä, esim.  kiertäjäkalvosimen lihasten repeämistä ja olkanivelen vammoista kuntoutuminen vie usein aikaa. Useimmiten tilanne on kuitenkin mahdollista saada paremmaksi. 

Fysioterapia fysioterapeutti Juha Veinola
FT Jusa

Lisää tietoa fysioterapiasta löydät sivuiltamme: https://www.terapiaperhonen.com/fysioterapia/

Nimike lisätty ostoskoriin.
0 nimikettä - 0,00