Ajatuksia voimavarakeskeisyydestä fysioterapiassa, osa 3

(viimeinen osa)

Kuunnellessani kuntoutujaa voin hyödyntää dialogista kuuntelemista, kytkeytyä kuntoutujan sanoihin ja kysyä lisää. Voin tuoda omaa juttuani minä-muotoisesti, voin myös olla epävarma ja tarvittaessa loiventaa näkökulmaani. Tavoitteiden määrittelyssä voin hyödyntää ratkaisukeskeistä lähestymistapaa: kun kuntoutuja tuo oman tavoitteensa esille voidaan käydä läpi mitä kaikkea tietoa, taitoa, kokemusta ja asiakkaalla ja lähipiirillä on, joka voisi auttaa tavoitteen saavuttamisessa. On tärkeää pyrkiä kunnioittamaan kuntoutujien ja heidän lähipiirinsä omia ajatuksia ja resursseihin perustuvia ongelmanratkaisutapoja ja tutkimaan ja laajentamaan niitä (Mäenpää 2012). Lähiverkoston hyödyntäminen kannattaa, sieltä voi löytyä sellaisia ihmisiä, jotka voivat avustaa esim. harrastuksen aloittamisessa. Tavoitteiden laadinnassa kannattaa hyödyntää pienten askeleiden politiikkaa ja miettiä esim. pieniä välietappeja. Onnistumisia kannattaa käydä läpi ja antaa positiivista palautetta.

Narratiivista lähestymistapaa voisi hyödyntää esim. silloin, jos kuntoutujalla on motivaatio-ongelmaa. Useimmilla ihmisillä on liikunnasta ainakin jossain elämänvaiheessa myönteisiä kokemuksia. Näihin kokemuksiin voi mennä tarinoiden kautta ja etsiä sieltä motivaatio takaisin. Tässäkin lähipiiri voi auttaa. Vaihtoehtoisten tarinoiden kautta niihin liittyvät tiedot ja taidot on mahdollista ottaa myös käyttöön. Tarinoiden tiedostaminen muovaa myös identiteettiä ja rakentaa vahvempaa minäkuvaa sekä vaikuttaa myös elinympäristöön (Michael White/ Vesa Heiskanen 2001). On tärkeää muistaa, että ihmiset ovat oman elämänsä asiantuntijoita. Narratiivisuutta voidaan käyttää myös ongelman ulkoistamiseen: ongelma on ongelma, ei ihminen (Morgan 2008). Tätä ajatusta voisi hyödyntää esim. kivun tai sairauksien käsittelyssä. Tässä yhteydessä olen joskus kertonut tarinaa kuntoutujastani. Hän otti minuun yhteyttä n. vuosi kuntoutusjakson jälkeen ja halusi, että jakaisin hänen tarinaansa eteenpäin. Kuntoutujallani on perussairauksina nivelreuma ja Parkinsonin tauti. Lääkärit ovat ihmetelleet häntä tutkiessaan, miten hän on sairauksista huolimatta niin hyvässä kunnossa ja pirteä. Hän kertoo perustaneensa omaa nimeään kantavan osakeyhtiön (Raimo Oy). Tuosta yhtiöstä sairaudet omistavat 10 prosenttia kumpikin, hän itse omistaa 80 prosenttia. Nuo pienosakkaat kulkevat firmassa mukana, mutta niillä ei ole osakemäärän pienuudesta johtuen edes asioiden esittelyoikeutta. Kuntoutuja itse päättää mitä hänen firmassaan tapahtuu. Hän käyttää armeija-ajoiltaan mieleen jäänyttä sanontaa iskulauseenaan, toki muunneltuna: alkuperäinen “tuli ja liike” on nyt “ilo ja liike”.

Reflektiivisyyttä voin hyödyntää esim., jos kuntoutujan tarina tai ajatukset ovat liikuttaneet minua. Tämän voin ilmaista sanallisesti tai kehon kielellä ja tällä on mitä ilmeisemmin positiivinen vaikutus yhteistyöhömme. Kohtaamisissa voi hyödyntää useita lähestymistapoja samalla kertaa, esim. alussa narratiivisuutta (tarina liikunnasta), sitten sitä voi reflektoida (mitä tunteita herätti) ja lopuksi vaikka positiivisia asioita ratkaisukeskeisesti (“lihottaminen”). Tärkeää on, että menetelmä on tilanteeseen sopiva ja luonteva.

Kuten jo aiemmin mainittiin ovat keho ja mieli yhteydessä toisiinsa. Mielialan ollessa matala voi harjoitteluun kiinnipääseminen olla hankalaa. Toisaalta liikunta parantaa mielialaa ja tämä on hyvä tuoda kuntoutujille julki. Oman kehon kuuntelun opettelusta on kuntoutujille hyötyä. Heitä voi ohjata pysähtymään ja kuuntelemaan omia kehokokemuksiaan, esim. Kuunnellessani heitä voin kysyä “mitä tapahtuu, kun kerrot tämän? “(vartalon asento voi muuttua jne.).

Ihmisen sairastuessa vakavasti hänen elämänsä rakennelma romahtaa. Terapeuttina voin auttaa tuon rakennelman korjaamisessa parhaani mukaan. On mahdollista, että siitä ei tule alkuperäisen veroista ja osa palikoista voi puuttuakin, mutta jonkinlainen rakennelma siitä kuitenkin tulee. Voimavarakeskeiset menetelmät antavat työvälineitä avuksi ja auttavat tulevaisuuteen katsomiseen. Jokaisen menetelmän sisällä on paljon itselleni opittavaa, esim. erityyppiset kysymykset ja keskustelutavat. Vaikka tekniikkaa kannattaa opetella, on aito läsnäolo kuitenkin tärkeintä.

Juha Veinola, fysioterapeutti / Terapiaperhonen

Lähteet:

Arnkil, Tom Erik & Seikkula, Jaakko. (2014) Nehän kuunteli meitä. Tampere: Juvenes Print

Heiskanen, Vesa (2001). Michael White ja tarinoiden keveä syvyys. Ratkes 4/2001.

Holm, Pekka (2011). Voimavarakeskeinen psykoterapia ja muutos. Ratkes 1/2011.

Jämsä, Hanna (2016). Dialogisuus fysioterapiassa. Opinnäytetyö, Jyväskylän ammattikorkeakoulu

Morgan, Alice (2008). Johdatus narratiiviseen terapiaan. Jyväskylä: Gummerus

Mäenpää, Elina (2012). Reflektion taidosta. Opinnäytetyö. Aikuis- ja Yhteisökoulutus & Palmenia

Seikkula, Jaakko & Arnkil, Tom Erik (2005) Dialoginen verkostotyö. Helsinki: Tammi

Sukula, Seija & Vainiemi, Kirsi GAS-menetelmä, käsikirja, versio 4. Kela

Suomen fysioterapeutit / Eettinen toimikunta (2014) Fysioterapeutin eettiset ohjeet

World Health Organization/Stakes (2013) ICF – Toimintakyvyn, toimintarajoitteiden ja terveyden kansainvälinen luokitus. Tampere: Juvanes Print

Ajatuksia voimavarakeskeisyydestä fysioterapiassa, osa 2

Fysioterapiassa on useita erikoisaloja ja yhdistyksiä, esim. urheilufysioterapeutit, työfysioterapeutit, aikuisneurologiaan perehtyneet jne. Myös psykofyysinen fysioterapia on saanut oman yhdistyksensä. Psykofyysisessä fysioterapiassa pyritään näkemään ihminen kivun tai sairauden takaa. Nykyisin ymmärretään entistä paremmin, että keho ja mieli ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Kehon kuntouttamisessa hyödynnetään erilaisia fysioterapiatekniikoita. Mielen kuntoutumisen kannalta on olennaista terapeutin aito hyväksyvä läsnäolo ja miten kuntoutuja kohdataan. Kohtaamisessa on tärkeää, että kuntoutuja kokee tulleensa kuulluksi ja ymmärretyksi. Terapeutin vuorovaikutustaidoilla on merkitystä.

Fysioterapeutin eettisissä ohjeissa ensimmäisenä kohtana on, että fysioterapeutti kunnioittaa elämää, asiakkaan ihmisarvoa ja itsemääräämisoikeutta. Jo heti hoitojakson alussa olisi tärkeää saada luottamus herätettyä. Luottamus ei synny pelkillä keskustelutaidoilla, vaan jakamalla kokemuksia ja olemalla itse avoin. Kun kuntoutuja ja hänen mielipiteensä huomioidaan jo suunnitteluvaiheessa, voidaan vaikuttaa siihen, kuinka sitoutunut hän on terapiaansa ja kuntoutus on näin myös tuloksellisempaa. Fysioterapia on tavoitteellista toimintaa ja usein tavoitteen asettelussa käytetään GAS-menetelmää. Menetelmän ohjeistuksessa mainitaan, että lähtökohtana on asiakaslähtöisyys. Tavoitteen tunnistaminen perustuu haastatteluun ja kuntoutujan tilanteen kokonaisvaltaiseen selvittämiseen. Kuntoutujalle tärkeiden tavoitteiden tunnistamiseksi voidaan käyttää strukturoituja haastatteluja, jotka eivät rajaa kysyttäviä ongelmia, mutta joiden avulla voidaan selvittää kuntoutuksen kannalta merkitykselliset asiat.

Keskusteluissa olisi tärkeää käyttää avointa kuuntelua, joka on jaettu sanalliseen sekä keholliseen ilmaisuun, tilan antamista vastauksille ja mahdollisesti myös hiljaisuutta. Olisi myös hyvä tarkastella onko tilanne vastavuoroinen, jolloin tilanteessa voi syntyä jaettua ymmärrystä sekä luottamuksen herääminen molemmille osapuolille. Onnistuneessa avoimessa dialogissa kuntoutujan on mahdollista oppia tuntemaan itseään paremmin ja löytää omia kehittämistarpeitaan (Jämsä 2016). Jotta kuntoutujista tulisi enemmän toimijoita kohteena olemisen sijaan, olisi hyvä, jos olisi enemmän väljyyttä ja epävarmuuden sietämistä kuin vahvaa säätelyä ennustettavuuden saavuttamiseksi (Arnkil & Seikkula 2014).

Kuuntelemisessa on tärkeää kuunnella kuntoutujan omia sanoja ja mahdollisesti kysyä lisää. “Kuuntele mitä ihmiset sanovat, älä sitä mitä luulet heidän tarkoittavan” (Harry Goolishan). Kuntoutujan omien ilmaisujen toistaminen auttaa pysymään asiakkaan omalla kielialueella, mikä taas korostaa hänen kokemustensa ja ajatustensa arvoa ja ainutkertaisuutta (Seikkula & Arnkil 2005). Kuullessaan omat sanansa vastaanotettuina ja kunnioitettavasti toistettuna puhuja saa avartuvia mahdollisuuksia ymmärtää mitä on itse sanonut (Arnkil & Seikkula 2014). Kohtaamisessa omalla kehonkielellämme voimme viestittää, että kohtaaminen on merkittävä (esim. ryhti). Katsekontakti on tärkeä eikä oleellisia asioita kannata käydä läpi välttämättä silloin, jos kuntoutuja on hoitopöydällä vatsallaan.

Kuntoutuja saattaa myös haluta, että päätöksenteko on fysioterapeutin vastuulla. Tällainen tilanne tuo haasteita, kun tarkoituksena on saada kuntoutuja sitoutettua omaan kuntoutumiseensa. Onneksi tämä on nykyisin aika harvinaista. Työurani alkuvaiheessa tilanne oli toinen, silloin kuntoutujat olivat usein tottuneita siihen, että terapeutti ottaa ohjat.

Kohtaamisessa voidaan hyödyntää erilaisia voimavarakeskeisiä lähestymistapoja, joilla voi saada aikaan muutoksia hyvään suuntaan. On kuitenkin hyvä muistaa, etteivät lähestymistavat tai viitekehykset mitään tee, vaan ihmiset, jotka ovat läsnä, ovat tekijöitä/toimijoita, jotka joko aikaansaavat jotain tai sitten eivät (Holm 2011).

Juha Veinola, fysioterapeutti / Terapiaperhonen

Lähteet:

Arnkil, Tom Erik & Seikkula, Jaakko. (2014) Nehän kuunteli meitä. Tampere: Juvenes Print

Heiskanen, Vesa (2001). Michael White ja tarinoiden keveä syvyys. Ratkes 4/2001.

Holm, Pekka (2011). Voimavarakeskeinen psykoterapia ja muutos. Ratkes 1/2011.

Jämsä, Hanna (2016). Dialogisuus fysioterapiassa. Opinnäytetyö, Jyväskylän ammattikorkeakoulu

Morgan, Alice (2008). Johdatus narratiiviseen terapiaan. Jyväskylä: Gummerus

Mäenpää, Elina (2012). Reflektion taidosta. Opinnäytetyö. Aikuis- ja Yhteisökoulutus & Palmenia

Seikkula, Jaakko & Arnkil, Tom Erik (2005) Dialoginen verkostotyö. Helsinki: Tammi

Sukula, Seija & Vainiemi, Kirsi GAS-menetelmä, käsikirja, versio 4. Kela

Suomen fysioterapeutit / Eettinen toimikunta (2014) Fysioterapeutin eettiset ohjeet

World Health Organization/Stakes (2013) ICF – Toimintakyvyn, toimintarajoitteiden ja terveyden kansainvälinen luokitus. Tampere: Juvanes Print

Ajatuksia voimavarakeskeisyydestä fysioterapiassa, osa 1

Fysioterapiaprosessi on usein selkeä: ihmisellä on ongelma esim. kipuun tai perusliikkumiseen liittyen ja hän tulee fysioterapiaan saadakseen ongelmaan helpotusta. Useimmiten hän on myös valmis tekemään aktiivisesti töitä saadakseen ongelman ratkaistuksi. Aina ei kuitenkaan ole näin, kuntoutujalla voi olla esim. motivaation puutetta, huolia tai perheessä on ongelmia, jotka haittaavat kuntoutumista. Vakavaan sairastumiseen liittyvä kriisi ja mielialan lasku voivat myös vaikeuttaa  tilannetta. Miten tällaisessa tilanteessa minun fysioterapeuttina tulisi toimia, jotta kuntoutuminen olisi mahdollisimman hyvää?

Fysioterapia on muiden terapiamuotojen tavoin aikojen kuluessa muuttunut paljon. Aluksi on hyvä tarkastella, miten nykyiseen tilanteeseen on tultu. On hyvä tuntea historiaa, että voi oppia ja mennä eteenpäin. Fysioterapialla on oma tarinansa. Jo antiikin Kreikassa käytettiin hoitomuotoina liikuntaa, hierontaa ja vesihoitoa. Fysioterapia kehittyi erityisesti maailmansotien jälkeen, jolloin alettiin kuntouttaa sodissa vammautuneita. Vallalle kehittyi vähitellen ratkaisukeskeinen työskentelytapa, jossa esim. selkäkipuisen kuntoutujan vaivan aiheuttajaa on pyritty selvittämään testein ja tutkimuksin sekä hyödyntäen biomekaniikan tietoja. Tämän jälkeen vaivaa on hoidettu opittujen menetelmien mukaan ja saatu usein hyviä tuloksiakin. Terapiassa on siis hoidettu selkää eikä välttämättä ihmistä. Onneksi viime vuosina käsitykset ovat muuttuneet. Fysioterapiassa pyritään entistä enemmän asiakaslähtöiseen ja kokonaisvaltaiseen toimintatapaan, jossa hyödynnetään kuntoutujan vahvuuksia ja voimavaroja.

Kokonaisvaltaisuuteen ohjaa myös ICF:n (International Classification of Functioning, Disability and Health) lisääntyvä käyttö fysioterapian ja terveydenhuollon kirjaamisessa. ICF kuvaa yksilön toimintakykyä kokonaisvaltaisesti; toimintakyky on moniulotteinen, vuorovaikutuksellinen sekä dynaaminen tila, joka koostuu terveydentilan sekä yksilön ja ympäristötekijöiden yhteisvaikutuksesta. Toimintakyky käsitteenä kattaa kaikki ruumiin/kehon toiminnot ja rakenteet, suoritukset – jotka osin rakentuvat kehon rakenteiden ja toimintojen varaan, sekä osallistumisen eri elämäntilanteisiin ja yhteisön elämään. Toimintarajoitteet puolestaan kattavat ruumiin/kehon vajavuudet ja suoritus- sekä osallistumisrajoitteet. (World Health Organization/Stakes. 2013. ICF – Toimintakyvyn, toimintarajoitteiden ja terveyden kansainvälinen luokitus). ICF:n käytön myötä huomioimme siis aiempaa paremmin esim. kuntoutujan elämäntilanteen ja hänen lähipiirinsä. Käytäessä yhdessä kuntoutujan kanssa läpi hänen tilannettaan ICF:ää hyödyntäen tämä todennäköisesti selkeyttää hänen kokonaiskuvaansa tilanteestaan. ICF ohjaa hänen ajatuksiaan kuntoutumisestaan positiivisella tavalla. Sama pätee myös hänen lähipiiriinsä. Kuntoutuksessa on tärkeää ”voimaannuttaa” kuntoutujaa ja käydä asiat läpi kannustavalla tavalla.

Juha Veinola, fysioterapeutti / Terapiaperhonen

Lähteet:

Arnkil, Tom Erik & Seikkula, Jaakko. (2014) Nehän kuunteli meitä. Tampere: Juvenes Print

Heiskanen, Vesa (2001). Michael White ja tarinoiden keveä syvyys. Ratkes 4/2001.

Holm, Pekka (2011). Voimavarakeskeinen psykoterapia ja muutos. Ratkes 1/2011.

Jämsä, Hanna (2016). Dialogisuus fysioterapiassa. Opinnäytetyö, Jyväskylän ammattikorkeakoulu

Morgan, Alice (2008). Johdatus narratiiviseen terapiaan. Jyväskylä: Gummerus

Mäenpää, Elina (2012). Reflektion taidosta. Opinnäytetyö. Aikuis- ja Yhteisökoulutus & Palmenia

Seikkula, Jaakko & Arnkil, Tom Erik (2005) Dialoginen verkostotyö. Helsinki: Tammi

Sukula, Seija & Vainiemi, Kirsi GAS-menetelmä, käsikirja, versio 4. Kela

Suomen fysioterapeutit / Eettinen toimikunta (2014) Fysioterapeutin eettiset ohjeet

World Health Organization/Stakes (2013) ICF – Toimintakyvyn, toimintarajoitteiden ja terveyden kansainvälinen luokitus. Tampere: Juvanes Print

MS – kuntoutujien liikuntakyvyn harjoittamisesta

Fysioterapia fysioterapeutti Juha Veinola

Multippeliskleroosi eli ms-tauti on keskushermostoperäinen etenevä neurologinen sairaus. Oireet voivat olla hyvin moninaisia, esimerkiksi lihasheikkoudet, spastisuus, tasapainohäiriöt, kognitiiviset häiriöt. Sairauteen voi liittyä myös fatiikki eli voimakas uupumus.

Taudinkuva voi olla hyvin moninainen ja myös harjoitusohjeiden on oltava yksilöllisiä. Joistakin yleisohjeista voi kuitenkin olla hyötyä omatoimiseen harjoitteluun.

Sensoriikkaan eli tuntopalautteeseen liittyvät ongelmat voivat vaikeuttaa tasapainoa, joten harjoittelussa hermoston mahdollisimman monipuolinen hyödyntäminen on tärkeää. Ns. suljetun ketjun harjoitteet ovat tähän takoitukseen hyvin soveltuvia. Suljetun ketjun harjoitteissa varataan raajoihin mahdollisimman hyvän tuntopalautteen saamiseksi. Ne voivat olla esim. seisten tapahtuvia tasapainoharjoitteita (erilaiset kyykyt, askellukset, kurkotukset, tukipinnan pienentämiset tuomalla jalkoja lähemmäs toisiaan). Mikäli pystyasennossa harjoittelu on hankalaa, voi harjoitteita tehdä polviseisonnassa tai lattialla.

Tasapainon heikentyminen voi aiheuttaa ns. kompensatorisia liikkeitä eli esim. kävelyssä alaraajan eteenvienti tehdään vartalon avulla. Tällöin keskivartalon lihakset eivät välttämättä saa tehdä omaa työtään ja ne voivat heikentyä. Keskivartalon lihaskunnosta huolehtiminen kannattaa. Perinteisten vatsalihasharjoitteiden lisäksi kannattaa tehdä erilaisia asennonmuutoksia, esim. lattialla kyljille kääntymiset, vatsalleen menot, nelinkontin erilaiset vartalonhallintaharjoitteet. Polviseisonta on hyvä harjoitteluasento, josta voi tehdä yläraajaliikkeitä, kurkotuksia, vartalon kiertoja jne. Polvien alla voi pitää tyynyjä pehmusteina tai käyttää polvisuojia.

Lihaskuntoharjoittelusta on hyötyä tasapainon ja toimintakyvyn kannalta. Kuntosalin lisäksi lihaskunnosta voi huolehtia myös kotona ja välineinä voi käyttää käsipainoja, kuminauhoja jne. Myös kehonpainoharjoittelua voi hyödyntää, esim. erilaiset punnerrukset ja kyykyt. Kestävyysharjoittelusta on hyötyä fatiikin lievittämisessä. Kuntopyörällä ajo voi olla joillekin soveltuva harjoittelumuoto, joillekin kuntopyöräily on ollut mukavampi tehdä kuntopyörän takaa tuolilta istuen. Liian kuormittava harjoittelu yleensä pahentaa uupumisoireita ja sopivien harjoitusmäärien löytymisessä tarvitaan tarkkaa kehon kuuntelua. Aamupäivisin uupumisoireita on yleensä vähemmän ja aamut ovatkin parasta harjoitteluaikaa. Myös harjoittelutilan viileydestä on hyötyä.

Lihaskireyksien ja spastisuuden aiheuttaman jäykkyyden vuoksi säännöllinen ja mielellään päivittäinen venyttely on hyödyksi. Perinteisen venyttelyn lisäksi jotkut voivat hyötyä joogatyyppisistä harjoitteista, lisäksi vartalon kiertoliikkeet ovat usein hyväksi.

Kehon hyvinvoinnin kannalta on tärkeää myös aivojen hyvinvointi. Sosiaalisista suhteista kannattaa pitää kiinni ja kaikenlainen osallistuminen on hyväksi (kulttuuri jne.).

Fysioterapian rooli ms-taudin hoidossa riippuu oireiden vakavuusasteesta. Joskus fysioterapia voi olla vain satunnaista kotiharjoitteiden ohjaamista tai kontrollointia, joskus taas useammin tapahtuvaa säännöllistä harjoittelussa avustamista ja passiivisia hoitoja (venyttelyt, eril manuaalisen terapian keinot). Neurosonic-hoidoista voi olla myös apua lihasten rentouttamiseen, palautumiseen ja nestekierron parantumiseen.

Ft Juha Veinola

Lamauttava, koko kehossa aaltoileva viiltävä kipu, joka ei mennytkään ohi

Se kipuaalto laittoi koko elämäni uusiksi siitä hetkestä alkaen. Se, fibromyalgia, kipu-uupumusoireyhtymä.

Itsellä fibromyalgia alkoi todella rankoilla oireilla ja romahdutti toimintakyvyn likipitäen sadasta nollaan. Kävely ei onnistunut, tavaroista otteen ottaminen ei onnistunut, unenlaatu oli todella heikkoa ja voimakas aivosumu hallitsi kivun lisäksi päivien kulkua. Koko kroppa tuntui kapinoivan jokaista liikettä vastaan, mitä ihmeellisimmin oirein. Aktiivinen elämä ja työura sai väistyä. Oireyhtymä todellakin. Lääkkeitä kokeiltiin useita, mutta oikeastaan mistään en saanut omalla kohdallani erityisempää vastetta. Liikuntaa suositeltiin, mutta sillä hetkellä enemmänkin suututti koko suositus, kun itse makasi sikiöasennossa kramppiensa kanssa.

Kun ei pystynyt liikkumaan, oli pakko ajatella. Suhtautua uuteen pelottavaan tilanteeseen ja muuttaa kiukku voimavaraksi. Oli pakko opetella kuuntelemaan kehon viestejä ja venyttää kärsivällisyyttään äärimmilleen, ja sen ylikin. Jossain vaiheessa, se pahin jakso sitten väistyi. Uskalsin kokeilla alkuun vähän kävelyä, josta alkoikin merkittävä kuntoutumisen eteneminen. Oli vaan uskallettava, kohdata itsensä kipujensa kanssa ja kompuroida askel askeleelta.

Omalla kohdallani loppu viimein liikunta ja ravitsemus on ollut se kaikkein merkittävin oireidenkirjon tasauttaja. Kivut ovat pääosin laantuneet sille tasolle, että niiden kanssa pystyy elämään suht normaalia elämää ja aivosumut eivät ole enää niin pahoja, poikkeuspäiviä lukuun ottamatta. Kuitenkin unenlaatu on ollut heikkoa pääosin koko ajan, johon olenkin etsinyt tietoa jatkuvasti mikä siihen voisi auttaa liikunnan ja ravinnonlaadun lisäksi. Asia alkoi korostumaan enemmän, kun pääsin vihdoin siirtymään työelämään takaisin ja heikko unenlaatu alkoi haittamaan työpäiviin keskittymistä.

Fibro tarkoittaa sidekudosta ja myalgia kipua lihaksissa”.
https://www.reumaliitto.fi/fi/reuma-aapinen/reumataudit/fibromyalgia

Törmäsin tukiryhmien keskusteluissa Neurosoniciin. Onnekseni tämä samainen laite löytyi työpaikaltani Terapiaperhosesta. Siitä oli muutama muukin fibromyalgiaa sairastava saanut apuja ja ajattelin, että noh, kokeillaan nyt sitten. Tuskin siitä ainakaan haittaa olisi. Siinä vaiheessa en vielä tiennyt täysin, että mistä oli kyse ja miten laaja-alaisesti kyseinen laite vaikuttaa kehoon sekä mieleenkin. Alkuun kokeilin rentouttavia ohjelmia ja yllätyksekseni huomasin, että nukuinkin pari seuraavaa yötä todella hyvin. Jonkun aikaa rentouttavia ohjelmia käytettyäni aloin huomaamaan, että paremman unenlaadun lisäksi myös kipujeni taso alkoi laskea yleisesti ja nestekierto toimi paljon paremmin, joka sekin oli jumittanut ajoittain täysin. Olisinpa hoksannut kokeilla tätä aiemmin!

Nyt poikkeustilanteen vallitessa on tullut erityisesti huomattua kehon ja mielen huoltamisen tärkeys. Etätyöskentelyn asennot ovat mitä ovat ja salille ei oikein voi mennä, joten paikat menevät jumiin ja jatkuva epävarmuuden tunne jo itsessään stressaa mieltä ja kehoa. Varsinkin tässä kohtaa Neurosonic on kyllä ollut itselle yksi pelastus. Kehon ja mielen saa pakotettua rauhoittumaan, sekä aineenvaihduntaa vähän potkittua liikkeelle.

Poikkeustilanne tai ei, niin päivät eivät todellakaan ole veljiä keskenään. Sen tietää jokainen kipupotilas. Tänään voin ja saan olla kiitollinen kuntoutumisestani ja siitä, että olen taas mukana työelämässä. Matka ei missään vaiheessa ole ollut kivutonta, mutta sanoisin, että kaiken sen kompuroinnin arvoista. Kiitos tästä päivästä <3

Kirjoittaja: Laura Kostiainen, Terapiaperhonen Oy, Assistentti

Miten minä voin hyötyä äitiysfysioterapiasta?

Äitiysfysioterapia on fysioterapian erikoistumisala. Siihen ei suoranaisesti ole yhtä ja ainoaa kurssia tai koulutusta, vaan äitiysfysioterapia koostuu useista eri koulutuksista, erikoistumisista ja työkokemuksesta. Äitiysfysioterapian määritelmä kuuluu näin:  

”Äitiysfysioterapia on kokonaisvaltaista ennaltaehkäisevää tai kuntouttavaa fysioterapiaa, jonka tavoitteena on edistää raskaana olevien ja synnyttäneiden naisten terveyttä ja hyvinvointia”. (Lähde: Suomen Äitysfysioterapeutit) 

Ohjaus, neuvonta ja kuntoutus äitiysfysioterapiassa pohjautuu tutkittuun tietoon ja vankkaan kliiniseen kokemukseen. Äitiysfysioterapiassa jokainen terapeutti on terveydenhuollon ammattilainen, mutta jokaisella terapeutilla on kuitenkin omat vahvuutensa. Jokainen äitiysfysioterapeutti on kuitenkin erikoistunut seuraaviin asioihin: 

  • raskausajan liikunta ja harjoittelu 
  • synnytykseen valmistautuminen 
  • synnytyksestä palautuminen 
  • suorien vatsalihasten erkauman kuntoutus 
  • äidin ergonomia vauva- ja pikkulapsiaikana 
  • kivun hoito raskauden aikana sekä synnytyksen jälkeen 
  • sektio- ja episiotomia-arpien hoito 
  • vauvan psykomotorisen kehittymisen tukeminen 

Myös lantionpohjan toimintahäiriöt kuuluvat vahvasti äitiysfysioterapiaan, joten useimmat äitiysfysioterapeutit ovat myös asiantuntijoita lantionpohjan fysioterapeutteina. Kuten listasta huomaat, äitiysfysioterapia vaatii runsasta kouluttautumista ja osaamista! 

Äitiysfysioterapiaan pääsee ilman lähetettä. Useimmat lääkärit kuitenkin kirjoittavat lähetteitä äitiysfysioterapiaan, joka oikeuttaa saamaan Kelan suorakorvauksen terapian hinnasta. Suomen Äitiysfysioterapeutit ry:n sivuilta löytyy terapeutit paikkakunnittain, josta voit löytää oman paikkakunnan äitiysfysioterapeuttisi. 

Raskausaikana äitiysfysioterapeutin ohjaukseen ja hoitoon hakeutumisen syitä on useimmiten liikunnan ohjaus raskausaikana, tuki- ja liikuntaelinten kivut raskausaikana sekä aktiiviseen synnytykseen valmistautuminen. Synnytyksen jälkeen puolestaan tyypillisimpiä syitä hakeutua äitiysfysioterapeutin vastaanotolle ovat ”fysioterapeuttinen jälkitarkastus” synnytyksen jälkeen, ryhdin ongelmat, keskivartalon ongelmat (vaikeudet hahmottaa ja hallita, keho tuntuu oudolta, ei jaksa kannatella kehoa, selkä väsyy), vatsan pömpötys, raskaamman liikunnan aloitus sekä virtsan/ulosteenkarkailu tai paineen tunne alapäässä. Syitä on siis monia! 

Terapiassa on tärkeää sitoutua omahoitoon ja kuntoutukseen, jotta haluttuun hoitotavoitteeseen päästään. Vauva- ja pikkulapsiaika on hektistä, väsyttävää ja aika kuluu siivillä. Lapsivuodeaikana eli noin ensimmäiset kolme kuukautta synnytyksestä kannattaakin kotona aloittaa jo lantionpohjan tunnistamis- ja aktivointiharjoitukset. Tärkeää on myös herätellä syviä keskivartalon lihaksia, ja muistaa oikaista ryhtiä, joka todennäköisesti on muovautunut uuteen uskoon raskausaikana ja imettäessä. Rauhalliset kävelylenkit vaunujen kanssa – ja ilman – palauttavat pikkuhiljaa kestävyyskuntoa. Mielestäni sopivin aika äitiysfysioterapeutin vastaanotolle onkin muutaman kuukauden kuluttua synnytyksestä, jolloin palautuminen on jo hyvässä vauhdissa. 

Jos pohdit, hyötyisitkö juuri Sinä äitiysfysioterapiasta, ota rohkeasti yhteyttä! Vaikka olemmekin koronavirus-kaaoksen keskellä, Terapiaperhonen palvelee Mikkelissä sekä Savonlinnassa harkiten. Muistathan kuitenkin hyvän käsihygienian sekä sen, ettei vastaanotolle saa tulla sairaana tai edes puolikuntoisena, jotta välttyisimme tartunnoilta. Nettiajanvaraus toimii osoitteessa www.nettiajat.fi/3333.   

Fysioterapeutti Riina Heinonen

Riina Heinonen, äitiysfysioterapeutti 

Terapiaperhonen Oy

YHTEISTYÖSSÄ ON VOIMAA

Pienyrittäjyys ei aina tämän päivän megatrendien vallitessa ole helppoa. Yksi sosiaali- ja terveysalalla näkyvistä trendeistä on jo pidemmän aikaa ollut, että PK-yritykset liittyvät osaksi valtakunnallisia isoja toimijoita ja ketjuja. Kuitenkin täytyy muistaa, että pienyrittäjällä on edelleen tärkeä paikka yhteiskunnan palveluiden tuottajana myös terveysalalla, koska pienyrittäjyys tarjoaa monenlaisia etuja asiakkaan näkökulmasta katsottuna. Pienyrittäjänä pystymme syventämään osaamistamme tarkemmin valitulle erikoistumisalueelle sen sijaan, että pyrkisimme vastaamaan kaikkien ihmisten tarpeisiin mahdollisimman monipuolisesti. Erikoistuminen on tämän päivän yksi kulmakivistä, jotta pystymme tarjoamaan asiakkaalle parhaan mahdollisen hoidon tai palvelun juuri hänen ongelmaansa.

Mutta kun erikoistumme johonkin tiettyyn osa-alueeseen, meidän täytyy osata ohjata asiakkaita eteenpäin, kun vastaan tulee haaste, mihin tiedän paremman osaajan. Tässä kohtaa verkostoituminen tulee tärkeäksi osaksi pienyrittäjyyttä. Verkosto mahdollistaa oikeasti asiakaslähtöiset palvelut, kun haetaan laajoja ja pitkäaikaisia hyötyvaikutuksia. Kun pienyrittäjien verkostossa tunnistamme ja tunnustamme jokaisen erityisosaamista ja ohjaamme asiakkaita parhaan osaajan luokse, luomme myös omaa ammattitaitoamme ja luottamusta asiakkaaseen. Kun verkostossa haluamme aidosti asiakkaan parasta, silloin kaikki voittavat.

PERHONEN JA NIKKARIT YHTEEN SOPPII … JA IDEOITA SYNTYY!

Terapiaperhonen ja PeliNikkarit kohtasivat alun perin TUTU-hankkeen kautta. TUTU-hankkeessa kehitetään sote-alan yritysten ja yhdistysten tuottavuutta ja palvelutarjontaa. Tämän hankkeen tapaamisissa nämä neljä naista päättivät lyödä hynttyitä oikeasti yhteen molempien yritysten palveluiden ja toiminnan laajentamiseksi. Tärkeänä pointtina on meille kaikille, että yhdessä on paljon mukavampaa tehdä ja ideat ovat lennokkaampia neljässä päässä kuin yhdessä.

Terapiaperhonen ja PeliNikkarit ovat nyt yhdistäneet tosiaan voimiaan ja asiantuntijuutta on jaettu puolin sekä toisin. Konkreettisia tuotteitakin olemme jo luoneet, kun MeikäMeikä-pelin uudet teemapakkakortit MeikäMeikäSeurustelee tulivat uunista ulos. Ja jatkoa on tulossa! Luomme ja kehitämme parasta aikaa Parisuhdepeliä työkaluksi varsinkin pari-, perhe- ja seksuaaliterapeuteille, mutta myös asiakkaille itselleen. Lisäksi MeikäMeikä -peli saa jatkoa erilaisten teemapakkojen myötä ja työnohjaukseen on tulossa yhteistyössä kehitettyjä työkaluja. Tiimissä yhdistyvät työnohjauksen, pari- ja seksuaaliterapian, toimintaterapian, nuorisotyön ja vuorovaikutteisen kehityspsykoterapian osaamista. Tällaista osaamisen määrää on vaikea saada yksin kasaan! 

Nämä kaikki loistavat työkalut ja pelit löydät nyt verkkokaupastamme.

Jaamme samaa tekemisen intoa, kannustamme toisiamme, opimme toisiltamme ja ennen kaikkea nauramme yhdessä. Olemme kaikki erittäin kiinnostuneita kaikenlaisesta uudesta ja yhteistyökuvioista. Tästä on erittäin hyvä jatkaa!

Kirjoittajat ja yhteystiedot:

Henna Kekkonen, Terapiaperhonen Oy, henna.kekkonen@terapiaperhonen.com, 0503447864  

Mari Tynkkynen, Terapiaperhonen Oy, mari.tynkkynen@terapiaperhonen.com, 0407485390

Susanna Sillanpää, PeliNikkarit Ay ,Tukipolku ky, susanna.sillanpaa@tukipolku.fi, 0442527512

Tiina Haapiainen, PeliNikkarit Ay, meikameikapeli@gmail.com, 0405269141

KUVAT KOMMUNIKAATION TUKENA – Seksuaalisuus kuuluu meille kaikille

Ihmistyössä ollessamme terapeutteina ja hoitajina, pyrimme huomioimaan ihmisen mahdollisimman kokonaisvaltaisesti ja asiakaslähtöisesti. Nämä kaksi sanaa perustavat usein vahvan pohjan sosiaali- ja terveysalan ammatille ja eettisille ohjeistuksille. Kuitenkin edelleen, seksuaalisuus osana hoitotyötä tai kuntoutusta vaikuttaa olevan haasteellinen osa-alue ottaa puheeksi.  Seksuaalisuus on aiheena hyvin herkkä sekä asiakkaille että ammattilaisille, joten hyvin usein ei oikein tiedetä, miten aihetta tulisi lähestyä tai siitä puhua. Aiheen välttelyä lisää, jos asiakkaalla on sairaus, vamma tai ominaisuus, joka vaikeuttaa seksuaalikysymysten lähestymistä. Mutta entä sitten, jos käytettävissä ei ole edes sanoja? Kuvakommunikaatio on tuttu puhevammaisten kanssa työskentelevien ammattilaisten keskuudessa, mutta kuvat seksuaalisuudesta ovat edelleen puuttuneet.

Seksuaalisuus on vahvasti kokemuksellinen ja yksilöllinen asia, jota emme pysty määrittämään kenenkään toisen puolesta (Bildjuschkin & Ruuhilahti 2010: 13). Seksuaalisuutta ei voi myöskään päätellä tai lokeroida olemassa olevan sairauden, vamman tai ominaisuuden takia, vaikka itsellämme jotain ennakkoluuloja olisikin. Kohtaamme aina ihmisen omien työkalujemme kautta, mutta sosiaali- ja terveysalan periaatteena ja pohjana on, että asiakas itse määrittelee elämässään tärkeitä asioita, asettaa kuntoutumisen tavoitteita ja on mukana hoitonsa ja palveluidensa suunnittelussa aktiivisesti. Muun muassa kuntoutusparadigman muutos asettaa yhä enemmän ja enemmän asiakasta ja hänen verkostoaan kuntoutumisen keskiöön (mm. Järvikoski, Aila & Hokkanen & Härkäpää & Martin & Nikkanen & Notko & Puumalainen 2009: 22). Ainoa ammatillinen tapa kohdata ihminen, on kuulla aidosti mitä hän kertoo ja mitkä asiat ovat hänelle tärkeitä. Tähän kuuluu myös ihmisen seksuaalisuutta koskevien ajatusten ja kysymysten kuuleminen tärkeänä osa-alueena. Kuntoutus varsinkin on ihmisen selviytymisen ja osallistumisen kokonaisvaltaista tukemista vammasta, sairaudesta tai ominaisuudesta huolimatta (mm. Järvikoski & Härkäpää 2011: 8). Seksuaalisuuskysymyksiä on vaikea irrottaa ihmisyydestä ja siksi niiden huomioimisen tulisi kulkea osana kuntoutumisen eri osa-alueita.

Myös vammaisilla ja pitkäaikaissairailla tulee olla oikeus parisuhteeseen, seksuaalisuuteen, läheisyyteen ja seksiin (Seksuaalioikeuksien julistus 2013). Edelleen on vahvasti pelkoja, asenteita ja myyttejä, että seksuaalisuus ei kuuluisi joillekin tietyille ihmisryhmille, heillä ei olisi seksuaalisuutta tai siitä ei tarvitsisi keskustella. Seksuaalisuus on kuitenkin niin kokemuksellinen asia, että vamma, sairaus tai ominaisuus harvoin sulkee ulos seksuaalisuuden, halut tai ihmissuhteet kokonaan. Jokainen ihminen on yksilö ja näin ollen myös seksuaalisuuden kokemukset ovat yksilöllisiä. Kuitenkin eri tavoin vammaiset henkilöt saavat usein sanattomia viestejä aiheen kielteisyydestä tai sen torjunnasta. Suurin osa erityisryhmistä jää vaille minkäänlaista tukea tai tietoa tällä alueella (Rosenberg 2006: 283).

Tärkeää on myös huomata, mitä käsitämme sanalla seksuaalisuus. Yhä liian usein jumitumme ajatukseen, että seksuaalisuus on seksiä ja seksi on emätin-penis -yhdyntää. Kun laajennamme käsitystämme, on helpompi myös huomata seksuaalisuuden läsnäolo kaikissa ihmisissä (Ryttyläinen & Valkama 2010: 14). Vaikka ”perinteiseen yhdyntään” ei olisikaan mahdollisuutta, seksuaalisuus voi tarkoittaa ihmisille elämässä myös eroottisia ajatuksia, sooloseksiä tai vain toisen ihmisen lähellä oloa. Seksuaalisuutta voi ilmentää ei pelkästään seksin toteuttamisella (seksiäkin on hyvin monenlaista), mutta myös pukeutumisella ja itseilmaisulla. Seksuaalikasvatukseen ja seksuaalisuuteen kuuluu myös olennaisesti vuorovaikutussuhteissa olemisen opettelu – mitä minulle saa tehdä, mihin minua saa koskea, miten minä voin käyttäytyä muiden seurassa.

KUN PUHETTA EI OLE

Kommunikaatio toisten ihmisten kanssa on olemisemme kulmakiviä. Kieli ja sanat määrittelevät paljon vuorovaikutustamme toisten kanssa, mutta tärkeämpää vuorovaikutuksen toimivuudessa ja onnistumisessa on, että ihminen kokee tulevansa ymmärretyksi. Jos ihmisellä on vaikeita puheen ja kommunikoinnin ongelmia, heidän on usein vaikea tulla kuulluksi aidosti. Saattaa olla, että heidän osuuttaan vuorovaikutuksessa ei pidetä yhtä arvokkaana kuin muiden. Siksi sosiaalisen selviytymisen tukena olisikin erittäin tärkeää käyttää kaikkia mahdollisia menetelmiä vuorovaikutuksen ja kommunikaation onnistumisen tueksi. Näistä tutuimpia ovat varmastikin viittomat, kehonkieli, esineet ja kuvat.

Kuvakommunikaatio mahdollistaa henkilölle kansainvälisten ihmisoikeussopimusten mukaisen oikeuden vastaanottaa ja ilmaista tietoa sekä ajatuksia (Euroopan ihmisoikeusjulistus 1999). Kuvakommunikoinnin avulla henkilön ymmärretyksi tuleminen sekä tiedon vastaanottaminen turvataan. Kuvakommunikaatiota voidaan käyttää puhetta korvaavana ja/tai tukevana kommunikaatiomuotona riippuen henkilön tarpeesta. Useimmiten erityistä tukea tarvitsevat henkilöt, esimerkiksi autismin kirjon tai kehitysvammaiset ihmiset, hyötyvät visuaalisesta tuesta puheen lisänä, vaikka heillä ei varsinaista puhevammaa olisikaan.

Seksuaalisuuden osa-alueilla kuvien olemassaolo, ja niiden käyttö on yhtä tärkeää. Seksuaalisuuden äärellä täytyy erityisesti tiedostaa, että valitsemamme kuvat ja kommunikoinnin välineet rajaavat automaattisesti ihmiseltä mahdollisuuksia kertoa mahdollisimman laajasti ja vapaasti omasta itsestään ja haluistaan. Rajaamme omilla kuvavalinnoillamme siis ehkä jotain aiheita tai mahdollisuuksia pois, jos emme ole valmiita niistä keskustelemaan itse. Kriittinen itsereflektointi on ammattilaisen yksi tärkeimpiä työkaluja tässäkin kohtaa. Jos ihmiselle on annettu kuvat vain oletetusta naisesta ja miehestä, miten asiakas voi kertoa, jos ei koe olevansa oikein kumpikaan annetuista vaihtoehdoista?  Kaikkien kommunikaatiossa käytettävien kuvien moninaisuuden ja laaja-alaisuuden tärkeys on kommunikaation mahdollistamisen perusta.

Sukupuolen tai suuntautumisen moninaisuutta on kaikkialla maailmassa – myös vammaisten ja erityisryhmien parissa. Nämä ihmisryhmät eivät ole mitenkään pois suljettu näiden pohdintojen parista. Oman itsen tutkiminen, tykkäämisen pohtiminen ja mieltymysten askarruttaminen koskettaa kaikkia ihmisiä, ja näille pohdinnoille tulisi antaa mahdollisuus myös heille, ketkä eivät pysty automaattisesti puheella apua pyytämään.

OHJAA ETEENPÄIN

Kaikkien kuntoutuksen ja terveydenhuollon ammattilaisten ei kuitenkaan tarvitse olla kiinnostuneita omasta tai asiakkaan seksuaalisuudesta. Mutta kuitenkin jokaisen meistä tulisi tietää, mitä ajattelee seksuaalisuuteen liittyvistä asioista ja missä menee oman toiminnan rajat. Tämä edesauttaa sitä, että uskallamme kohdata asiakkaan aiheen äärellä ja sen jälkeen ohjata häntä eteenpäin. Emme voi jättää asiakasta yksin aiheen parissa, emmekä sivuuttaa asiakkaan tarvetta tulla kuulluksi ja ymmärretyksi. Tämä on todellista ammatillisuutta – kuulemme ja autamme eteenpäin. Etsimme ihmisen, kollegan, ammattilaisen, kuka voi auttaa ja opastaa aiheen äärellä. Seksuaalisuuteen erikoistuneita ammattilaisia löydät alueellisesti esimerkiksi Suomen seksologisen seuran asiantuntijahausta http://seksologinenseura.fi/asiantuntijat/.

SELKOSEKS – SELKOKUVAPANKKI KOMMUNIKAATION TUEKSI

Selkokuvat seksuaalisuuteen liittyen ovat puuttuneet – tähän saakka. Olemme itse kaivanneet niitä työssämme ja päätimme lopulta, että teemme ne itse. SelkoSeks kuvapankki syntyi Fannin, Hennan ja Terapiaperhosen yhteistyön tuloksena. SelkoSeks pankkiin on kuvitettu tällä hetkellä noin 160 seksiin, seksuaalisuuteen, sukupuoleen ja anatomiaan liittyvää asiaa. Olemme pyrkineet huomioimaan varsinkin moninaisuuden eri tavoin. Selkokuvapankkia on tarkoitus laajentaa koko ajan käyttäjien toivomusten ja tarpeiden mukaan, ja olemmekin jo nyt suunnittelemassa päivitysosiota. Kuvapankin löydät osoitteesta www.selkoseks.fi.

MUITA SELKOKUVIA JA SELKOKIELTÄ LÖYDÄT

www.papunet.net

www.seteke.fi

www.sensonet.fi

www.sclera.be

KIRJOITTAJAT

Henna Kekkonen, toimintaterapeutti AMK, Kuntoutuksen YAMK tutkinto-opiskelija, erityistason seksuaaliterapeutti NACS

Henna on erikoistunut aivovauriokuntoutukseen ja työskentelee neurologian parissa. Asiakkailla on puheentuoton ja ymmärtämisen vaikeuksia usein erilaisten aivoihin kohdistuneiden vammojen tai sairauksien myötä. Kuvakommunikaatio on tärkeä osa toimintaterapeuttina työskennellessä, mutta myös seksuaaliterapeutin työssä.

Fanni Kevätniemi, lähihoitaja, kätilötutkinto-opiskelija, seksuaaliterapeutti

Fanni on työskennellyt pitkään syvästi autististen ja kehitysvammaisten ihmisten parissa, joilla on suuria tarpeita kuvien käytössä osana arjen struktuuria ja kommunikaatiota.

LÄHTEITÄ

Bildjuschkin, Katriina & Ruuhilahti, Susanna 2010. Puhutaan seksuaalisuudesta. Ammatillisia kohtaantumisia sosiaali- ja hoitotyössä. Tallinna: Kirjapaja.

Euroopan ihmisoikeusjulistus 1999. https://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1999/19990063. Luettu 30.1.2020.

Järvikoski, Aila & Hokkanen, Liisa & Härkäpää, Kristiina & Martin, Marjatta & Nikkanen, Pirjo & Notko, Tiina & Puumalainen, Jouni 2009. Johdanto. Teoksessa Järvikoski Aila & Hokkanen Liisa & Härkäpää Kristiina. (toim.)  Asiakkaan äänellä. Odotuksia ja arvioita vaikeavammaisten lääkinnällisestä kuntoutuksesta. Kuntoutussäätiön tutkimuksia. 80/2009. Helsinki: Yliopistopaino. 13–24.

Järvikoski, Aila & Härkäpää, Kristiina 2011. Kuntoutuksen perusteet. Helsinki: WSOY.

Rosenberg, Leena 2006. Pitkäaikaissairaus, vammautuminen ja seksuaalisuus. Teoksessa Apter, Dan & Väisälä, Leena & Kaimola, Kari (toim.): Seksuaalisuus. Helsinki: Duodecim.

Ryttyläinen, Katri & Valkama, Sirpa 2010. Seksuaalisuus hoitotyössä. Helsinki: Edita Prima.

Seksuaalioikeuksien julistus. 2013. https://worldsexualhealth.net/wp-content/uploads/2013/08/DSR-Finnish.pdf. Luettu 30.1.2020.

Osaatkos hengittää?

Ajattelin muutamia ajatuksia tuoda esiin hengityksestä. Aihe ei kuulosta kovinkaan mielenkiintoiselta, sillä mielikuva hengityksestä on, että jokainenhan osaa hengittää! Oletko koskaan ajatellut, että hengitätkö oikein? Vai sanoisinko, että hengitätkö kehosi kannalta mahdollisimman optimaalisesti? Näin Korona-virus kaaoksen keskellä halusin tuoda esiin hieman faktoja hengityksestä sekä nenähengityksen etuja. 

Hengitys on pääasiallisesti automaattista, mutta jonkin verran pystymme siihen tahdonalaisesti vaikuttamaan. Hengityksen säätely tapahtuu hengityskeskuksessa, joka sijaitsee aivojen ydinjatkeessa. Tietoa elimistöstä hengityskeskukseen välittyy hermoston kautta sekä humoraalisesti eli ainevälitteisesti. Karkeasti sanottuna sisäänhengitys tuo happea elimistöön, ja uloshengitys poistaa elimistössä muodostunutta hiilidioksidia.  

Tiesitkö, että sisäänhengitysilmassa on happea enemmän kuin elimistömme pystyy sitä käyttämään? Sisäänhengittäessä vedämme ilmaa sisään, jossa on 21 % happea. Tuosta happimäärästä kuitenkin pystymme hyödyntämään vain 5%, joka riittää kyllästämään veren happipitoisuuden. Elimistömme tarvitsee myös hiilidioksidia, jota uloshengittäessä poistuu elimistöstämme. Hiilidioksidin tarve on noin 6,5 %, mutta saamme sitä vain noin 0,04% sisäänhengitettävästä ilmasta. Hiilidioksidi säätelee hengitystä niin, että kun sitä kertyy tietty määrä, hermosto välittää käskyn aivojen hengityskeskukseen, ja sisäänhengitys käynnistyy tuoden happea elimistöön. Hiilidioksidin tehtävänä on myös vapauttaa happea elimistöön eli mitä enemmän hiilidioksidia elimistössämme on, sitä enemmän happea vapautuu verenkierrosta elimistön käytettäväksi. 

Mitä se normaali hengitys sitten on? Terveen ihmisen hengitystaajuus (sisään ja uloshengitys) on noin 8 – 14 kertaa minuutissa (tietolähteestä riippuen), litroina noin 6 – 7 l/min. Nenän kautta sisäänhengittäessä pallealihas supistuu ja painuu vatsaonteloon päin, jolloin vatsa pullistuu ulospäin. Uloshengittäessä sisäänhengityslihakset rentoutuvat, vatsa ja rintakehä palautuvat lepoasentoonsa. Hengitys on parhaimmillaan mm. rauhallista, säännöllistä, vaivatonta, äänetöntä sekä syvää, mutta silti kevyttä. Hengitystä korjaamalla voidaan saada helpotusta mm. seuraaviin asioihin: mieli rauhoittuu ja ajatukset kirkastuvat, liikuntasuoritukset paranevat, unenlaatu paranee, astma ja allergiaoireet voivat helpottua sekä ahdistus ja stressi helpottua. Lisäksi hengitystä korjaamalla voit saada apua painonhallintaan. 

Miten hengitän? 

No onko sitten väliä hengittääkö nenän vai suun kautta? Kyllä on. Nenän tehtävänä on puhdistaa, kosteuttaa sekä lämmittää hengitysilmaa. Lisäksi se säätelee hengitysvolyymia. Nenähengityksen avulla kielen optimaalinen asento säilyy. 

Nenäontelon limakalvoilla lima ja värekarvat tekevät yhteistyötä estääkseen ilman epäpuhtauksien ja taudinaiheuttajien pääsyn keuhkorakkuloihin. Lima tuhoaa jo osan taudinaiheuttajista joutuessaan kosketuksiin niiden kanssa. Värekarvat ja lima yhdessä kuljettavat ilman epäpuhtauksia sekä taudinaiheuttajia joko sierainten kautta elimistöstä ulos tai nielusta edelleen mahaan, jossa sitten vatsahapot tuhoavat vahingollisia hiukkasia ja eliöitä. Kun hengitämme nenän kautta, epäpuhtaudet poistuvat elimistöstä noin 15 minuutissa, mutta suun kautta hengittäessä epäpuhtauksien poistuminen voi viedä jopa 60 – 120 päivää. 

Suun kautta hengittäminen on usein niin sanotun liikahengittämisen merkki. Tuolloin hengittäminen on volyymiltään liian suurta, jolloin elimistöstä poistuu hiilidioksidia enemmän kuin sitä aineenvaihdunnassa muodostuu. Veri muuttuu tuolloin emäksiseksi ja verisuonet supistuvat. Pitkään jatkuessaan liikahengitys voi aiheuttaa terveydellisiä ongelmia. 

Hengitysteissä poski- ja nenän sivuonteloissa muodostuu typpioksidia (NO), joka on reaktviinen pienmolekyylinen yhdiste ja välittäjäaine. Sitä kulkeutuu nenän kautta hengittäessä keuhkoihin, jossa se mm. edistää hapenottoa verisuonia laajentamalla. Typpioksidi tuhoaa myös mikrobeja (viruksia, bakteereja, sieniä) sekä stimuloi värekarvojen toimintaa. Typpioksidia valmistuu elimistössämme lähes kaikissa kudoksissa, eniten kuitenkin verisuonissa, keuhkoissa, hengitysteissä, lihaksissa, sydämessä sekä maksassa. 

Hengitys on mielestäni äärimmäisen mielenkiintoista. Oikeanlaisen hengityksen avulla saadaan aktivoitua mm. syviä keskivartalon lihaksia sekä lantionpohjaa. Hengityksen avulla rauhoitetaan ja rentoutetaan kehoa, etenkin silloin, kun esimerkiksi stressi on ottanut kehosta ylivallan. Monet allergia- ja astmaoireet saadaan optimaalisella hengityksellä helpottumaan. Nyt etenkin tällä flunssa-, influenssa ja koronavirus aikana olisi hyvä muistaa nenähengityksen hyödyt, jotta useimmat taudinaiheuttajat tuhoutuisivat jo ennen kuin pääsevät riehumaan elimistöön.  

Vastaanotollani kiinnitän usein huomiota asiakkaitteni hengitystekniikkaan, ja ohjaan sitä tarvittaessa oikeaan suuntaan. Hengitys onkin tärkeä osa mm. lantionpohjan sekä äitiysfysioterapiaa. Hengitysasioista haen lisää oppia tulevana syksynä, pysythän kuulolla! 

Pysytään vahvoina ja muistetaan hengittää näinä haasteellisina aikoina! 

Fysioterapeutti Riina Heinonen

Riina Heinonen, fysioterapeutti AMK 

Lähteet:  

Hoitava Hengitys. Verkkosivut. https://www.hoitavahengitys.fi/hiilidioksidi-elimiston-sankari/ 

Hengitysopas. Itsehoitoa fysioterapian keinoin. Verkko-opas. https://hoito-ohjeet.fi/OhjepankkiVSSHP/Hengitysopas.pdf 

Hengitys. Verkkomateriaali. http://www.kesayliopistohki.fi/materiaali/Avoin_yo/Lila/Elimistonrakennejatoiminta/2015%20Hengitys.pdf 

Manninen, Marketta 2018. Hoitava Hengitys. Opas hyvään hengitykseen. E-kirja. 

OLKAPÄÄN FYSIOTERAPIASTA

Olkanivel on elimistön liikkuvin nivel ja sen erilaiset vaivat ovat yleisiä. Olkanivelen liikkeissä voi olla kipua tai liikkuvuus on rajoittunut. Olkaniveleen voi tulla myös vaurioita kaatumisen tai muun tapaturman yhteydessä. Mitä sitten fysioterapiassa voidaan tehdä tilanteen helpottumiseksi. Seuraavassa joitakin ajatuksia tästä laajasta aiheesta. 

Olkavarren luun pää niveltyy lapaluussa olevaan nivelkuoppaan muodostaen olkanivelen. Niveltä ympäröi nivelkapseli ja lihaksia, jotka muodostavat kiertäjäkalvosimen. Olkanivelen liikkeisiin vaikuttaa suuri määrä lihaksia eli olkavarren ja olkapään seudun lihasten lisäksi lavan seudun lihakset, selkä- ja hartiaseudun lihakset, rintalihakset ja faskiarakenteiden kautta lihaksisto paljon laajemminkin. Mikäli jotkut lihakset eivät tee omaa työtään liikkeiden suorittamisessa oikea-aikaisesti, voi tulla ajan myötä ongelmia. 

Fysioterapiaan kuuluu oleellisesti tutkiminen eli haastattelun lisäksi tehdään tarvittavat testit, joilla selvitetään ongelman aiheuttajaa. Osa testeistä voi jatkossa toimia myös kotiharjoitteina. Havainnointi on erittäin tärkeää, esim. miten lapaluu liikkuu ja tätä liikettä kannattaa verrata kivuttomaan puoleen. Usein liikkeissä voidaan passiivisesti ohjata lavasta ja mikäli tämä helpottaa liikettä tai vähentää kipua, niin aletaan olla jo oikeilla jäljillä. Myös olkavarren luun pään liikkeeseen nivelkuopassa kannattaa kiinnittää huomiota. Esim. nivelkapselissa voi olla kireyttä eikä luun pää pääse liukumaan nivelkuopassa riittävästi, tämä voi aiheuttaa kudoksiin ärsytystä yläraajan nostoliikkeissä. Palpointi on tutkimisessa myös oleellista, kun esim. selvitetään kiertäjäkalvosimen lihasten tilannetta.  

Lapaluun liike ja hallinta ovat ehdottoman tärkeitä olkanivelen toiminnalle. Lavan seudun lihaksisto voi olla jännittynyttä ja kireää eikä lapa pysty seuraamaan kunnolla olkavarren liikettä. Lavan seutu voi olla myös liian liikkuva. Fysioterapiassa kannattaa huomioida lavan hallinta, suljetun ketjun harjoitukset ovat tähän yleensä hyviä eli harjoituksia tehdessä yläraajaan varataan. Lavan hallintaa voi harjoitella myös eri alkuasennoissa esim. jumppakuminauhan tai pienten käsipainojen kanssa. Manuaalisella terapialla voidaan rentouttaa jännittyneet lihakset. Hieronnan lisäksi voidaan käyttää nivelmobilisaatiota ja käsitellä faskioita. Kipu voi vaikeuttaa harjoitteiden tekemistä merkittävästi, tällöin voidaan hyödyntää esim. terapiapalloa tai faskiarullaa liikkuvuusharjoittelussa. Terapiapallolla tehtävät rullaukset onnistuvat yleensä varsin hyvin. 

Olkanivelen vaivojen yhteydessä niskan tilanne kannattaa tarkastaa, samoin rintarangan ja kylkiluiden liikkuvuus. Ylärintarangan jäykkyys hankaloittaa yläraajan nostossa liikkeen tekemistä loppuliikeradalla. Myös kokonaisvaltainen ryhdin huomiointi kuuluu asiaan. Mikäli hartiat ovat painuneet liikaa eteen, voi tämä aiheuttaa ongelmia esim. ahtauttamalla olkalisäkkeen alaista tilaa (ns. impingement-oire). Yleisesti voisi sanoa, että harjoitteilla pyritään lihastasapainoon: kireitä lihaksia venytetään ja heikkoja vahvistetaan, lisäksi hermotus huomioidaan erilaisilla liikehallinnan harjoitteilla. Kokonaisvaltaisia faskiarakenteita huoltavia liikkeitä kannattaa tehdä, esim. joogatyyppiset harjoitukset ovat hyviä. 

Olkapään seudun harjoittelussa tarvitaan kärsivällisyyttä, esim.  kiertäjäkalvosimen lihasten repeämistä ja olkanivelen vammoista kuntoutuminen vie usein aikaa. Useimmiten tilanne on kuitenkin mahdollista saada paremmaksi. 

Fysioterapia fysioterapeutti Juha Veinola
FT Jusa

Nimike lisätty ostoskoriin.
0 items - 0,00