Opiskelija Paula: Mikä ihmeen Vasa Concept?

Moikka!

Täällä kirjoittelee Paula, 22-vuotias toimintaterapiaopiskelija Jyväskylästä. Olen ollut harjoittelussa Terapiaperhosessa ja nyt minulle tarjoutui opintojen kautta mahdollisuus tehdä blogikirjoitus aiheesta Vasa Concept. Tässä kirjoituksessa kerron mikä ja mitä Vasa Concept on, esittelen kolme case-asiakasta sekä kerron heidän saavuttamista tuloksistaan.

 

Mikä ihmeen Vasa Concept? 

Vasa Concept on intialaisen fysioterapeutin Rajul Vasan kehittämä kuntoutusmenetelmä. Kyseinen kuntoutusmenetelmä sopii erityisesti aivovamma-, aivohalvaus-, CP-vamma- ja selkäydinvammakuntoutujille. Menetelmä perustuu aivojen plastisiteettiin, motoriseen oppimiseen sekä tasapainon säätelyyn. Tarkoituksena on löytää kehon massakeskipiste uudelleen ja oppia hallitsemaan sitä halvauksen jälkeen myös kehon halvaantuneella puolella. Massakeskipiste tarkoittaa kappaleen massan keskimääräistä paikkaa.

 

Kun kehon toinen puoli on halvaantunut, aivot tuntevat turvattomuutta. Kehon massakeskipistettä on vaikea hallita ja aivot pyrkivät asettamaan oman turvallisuutensa edelle. Tämän takia ainoastaan kehon terve puoli tekee kaiken työn sekä hallinnoi kehon massakeskipistettä ja halvaantunut puoli ns. kulkee vain perässä. Vasa Concept-harjoitteiden avulla pyritään kuitenkin muokkaamaan aivoradat niin, että pikkuaivoille menisi viesti kehon halvaantuneen puolen käytöstä ja kehon massakeskipiste löytyisi automaattisesti.

 

Rajul Vasan hypoteesin mukaan Aivot sammuttavat kaukaisia pikkuaivoyhteyksiä kontrolloidakseen kehon massakeskipistettä ja näin ollen kehon halvaantunut puoli ei osallistu sen hallinnointiin. Liike- ja asentotuntoaistimukset (proprioseptisen tiedon) halvaantuneelta puolelta pikkuaivoihin vähenevät vähäisen painovoimaisen käytön takia, mikä vaikuttaa myös verenkiertoon ja aineenvaihduntaan halvaantuneessa raajassa heikentyneen verenkierron sekä aineenvaihdunnan takia. Proprioseptisen tiedon vähenemisen vuoksi kehon terve puoli hallinnoi massakeskipistettä ja halvaantuneen puolen käyttöä vältellään.

 

Aivot ja keho tottuvat nopeasti siihen, että halvaantunutta puolta ei käytetä ollenkaan tai käyttö on vähäistä. Sen vuoksi Vasa concept-harjoituksissa kehon molempia puolia käytetään tasaisesti. Painon varaaminen myös halvaantuneelle puolelle auttaa aivoja löytämään raajojen asennonhallinnan sekä palauttamaan kehon massakeskipisteen turvallisesti ja lopulta automaattisesti. Vasa Conceptin mukaan on tärkeää keskittyä oireiden alkuperäiseen syyhyn eikä vain pelkkiin oireisiin ja niiden hoitoon.

 

­­­­­­

Case-asiakkaat

Nyt esittelen kolme case-asiakasta, jotka ovat toteuttaneet Vasa Conceptia omassa kuntoutusprosessissaan. Ohessa kuvat jokaisen lähtötilanteesta, sekä edistymisestä, kun harjoituksia on tehty jonkin aikaa.

 

Ensimmäinen asiakas:

  • Aivovaurio tullut asiakkaalle vuonna 2012
  • Aloittanut Vasa Concept-harjoittelun vuonna 2016.
  • Ennen Vasa Conceptin aloittamista asiakas oli tehnyt päivittäin kuntosalitreeniä, kävelyharjoituksia ja käyttänyt seisomatelinettä fysioterapeutin ohjeiden mukaan, mutta ei oppinut seisomaan tai kävelemään itsenäisesti/ilman avustajaa ja apuvälinettä.
esimerkki 1

 

Ensimmäinen kuva on otettu heinäkuussa 2016. Kuvasta voi nähdä kuinka yläraajat menevät koukkuun pitääkseen asennon hallinnassa ja kehon pystyssä. Käsien asento kompensoi keskivartalon pitoa ja kehon massakeskipisteen löytymistä. Vajaan vuoden Vasa Concept harjoittelun myötä asiakas pystyy seisomaan itsenäisesti pidempiä aikoja, ilman että kädet yrittävät pitää asentoa yllä.

 

Tämän asiakkaan kohdalla Vasa Concept harjoitteita voidaan perustella proprioseptiikalla ja sen treenaamisella. Proprioseptiikalla tarkoitetaan elimistön asentotunto- ja liikeaistia. Tämän aistin avulla keskushermosto saa tietoa kehon asennosta ja liikkeistä. Proprioseptiikkaa tarvitaan liikkeiden säätelyssä, asennon hallinnassa sekä nivelten toiminnallisessa hallinnassa.

 

Proprioseptiikan harjoittamista suositellaan muun muassa heikentyneen motoriikan ja tasapainon parantamiseksi. Ihmiseltä edellytetään hyvin kehittyneitä tasapainoreaktioita pystyasennon ja varsinkin seisoma-asennon ylläpitämiseen. Tasapainon ylläpitämisen istuessa, seisoessa ja kävellessä mahdollistavat oikaisureaktiot, jotka pitävät sisällään näkymättömiä lihastonuksen muutoksia sekä karkeita raajojen tai vartalon liikkeitä. Liikkeet ovat automaattisia, mutta niitä voidaan myös kontrolloida tahdonalaisesti.

 

Kehon tarvittavat tasapainoreaktiot ovat automaattisia, mutta niitä voidaan myös oppia tahdonalaisesti ja sitä kautta kontrolloida. Normaalien tasapainoreaktioiden tuottaminen edellyttää myös normaalia lihastonusta. Koska usein aivovamma-asiakkailla on epänormaali lihastonus, tämän vuoksi myös tasapaino-ongelmien esiintyminen on yleistä.

 

Koska aivot sammuttavat kaukaisia pikkuaivoyhteyksiä kontrolloidakseen kehon massakeskipistettä, tarvitaan ärsykkeitä kehon halvaantuneelle puolelle. Kehon halvaantuneen puolen saadessa paljon proprioseptisiä ärsykkeitä, aivoradat alkavat muovautumaan uudestaan ja lähettämään tietoa pikkuaivoille kehon asennosta.  Tämän vuoksi on tärkeää, että asiakas pyrkii varaamaan painoa halvaantuneelle puolelle harjoitusten lisäksi myös muissa tilanteissa kuten noustessa ylös.

 

Aivohalvaukseen ja proprioseptiikkaan liittyvissä tutkimuksissa kerrotaan, että aivohalvauspotilailla on hankaluuksia tasapainossa sekä asennon säätelyssä ja kontrolloinnissa. Vartalon epävakaus on yksin suurimmista ongelmista iskusta johtuneen aivohalvauksen jälkeen. Vartalon hallintaan liittyy kyky pitää asento pystyssä, muuttaa painonsiirtoa ja tehdä selektiivisiä eli vain elimistön tiettyyn osiin kohdistuvia/valikoivia liikkeitä pitäen kehon massakeskipiste hallinnassa.

Useiden tutkimusten mukaan vartalon hallintaa voidaan kuitenkin parantaa erilaisten harjoitusten avulla. Jo 10 tuntia ylimääräisiä painonsiirtoharjoituksia paransi kykyä kontrolloida vartaloa ja istumalla suoritetut harjoitukset paransivat muun muassa istumatasapainoa. Proprioseptinen harjoittelu on välttämätöntä vartalon hallinnan ja tasapainon parantamiseksi. Myös jumppapallon kanssa tehdyt harjoitukset parantavat sekä tasapainoa että vartalon hallintaa.

 

Toinen asiakas:

  • Aivovaurio tullut asiakkaalle vuonna 2014

 

Kuvissa asiakas tekee liikettä nimeltä ”käänteinen pöytä”. Ensimmäinen kuva on otettu heinäkuussa 2016, jolloin asiakas on tarvinnut liikkeen tekemiseksi tukea vasempaan yläraajaan, hänen keskivartaloaan on nostettu apuna ylös ja vasen jalka on tuettu paikoilleen. Toinen kuva on otettu marraskuussa 2016, jolloin asiakkaalle on riittänyt vain sanallinen ohje liikkeen tekemiseen.

esimerkki 2

Vasa concept-harjoittelussa käytetään paljon suljetun kineettisen ketjun liikkeitä. Tämä tarkoittaa sitä, että useampi lihas supistuu yhtä aikaa ja keho toimii kokonaisuutena. Suljetussa kineettisessä ketjussa voima/vastus välittyy kehon kauimmaisen segmetin eli käden tai jalkapohjan kautta. Tämän seurauksena selkäydinhermot aktivoituvat monesta eri tasosta ja kehon molemmat puolet hallinnoivat massakeskipistettä tasapuolisesti. Harjoittelussa on tärkeää huomioida ihminen kokonaisuutena. Molempia kehon puolia käytetään tasapuolisesti eikä niitä jaeta terveeseen ja halvaantuneeseen puoleen.

 

”Käänteinen pyötä”-liikkeessä paino on yläraajojen päällä, rannenivelen dorsaalifleksio (ranteen taivuttaminen kädenselän puolelle) sekä kyynärnivelen ekstensio (ojennus) korostuvat. Tämän vuoksi venytys kohdistuu rannenivelen palmaarifleksoreihin (käden taivutus kämmenpuolen suuntaan) ja kyynärnivelen fleksoreihin (koukistaja). Venytys kohdistuu myös olkanivelen fleksorilihaksiin, sillä olkanivelet ovat ajoittain lähellä ääriekstensiota. Toiminnalliset venytykset laukaisevat spastisuutta hyvin. ”Käänteinen pöytä”-harjoite lähettää aivoille tietoa myös kehon asennosta pintatuntoaistin kautta. Tässä liikkeessä proprioseptiikka, eli niin sanottu asentotunto aktivoituu.

 

Tutkimusten mukaan suljetun kineettisen ketjun harjoitusten on osoitettu lisäävän alaraajojen lihasvoimaa sekä neuromuskulaarista eli hermoihin ja lihaksiin liittyvää säätelyä. Suljetun kineettisen ketjun harjoitukset parantavat erityisesti nilkan lihaksen aktivoitumista ja tasapainoa sekä vähentävät spastisuutta. Tutkimukset osoittavat myös, että suoranreisilihaksen ja kaksipäisen reisilihaksen (takareisi) aktivoituminen lisääntyi merkittävästi sekä avoimen että suljetun ketjun harjoitusten avulla, mutta kaksoiskantalihas, joka kuuluu kolmipäiseen pohjelihakseen sekä etummainen säärilihas aktivoituivat merkittävästi vain suljetussa ketjussa. Lihasten aktivoituminen lähettää aivoille viestiä asennoista ja liikkeistä vahvistaen samalla motorista oppimista.

 

 

Kolmas asiakas:

  • Aivovaurio tullut asiakkaalle vuonna 2012

 

Asiakas tekee kuvissa liikettä nimeltä ”dog to cobra”. Aloituskuva on otettu marraskuussa 2016, jolloin yläraajassa ei ollu mitään pitoa, vaan se täytyi tukea kyynärpäästä sekä ranteesta. Maaliskuussa 2017 asiakas pystyi tukeutumaan yläraajaan itsenäisesti ja toukokuussa 2017 liikkeen tekeminen onnistui itsenäisesti, mutta sormen jäivät vielä koukkuun. Tällä hetkellä, maaliskuussa 2019 asiakas pystyy jo liikuttamaan sormiaan.

esimerkki 3

Tämän asiakkaan kohdalla Vasa Concept-harjoituksia sekä hänen edistymistään voidaan perustella muun muassa pakara-aktivaation vaikutuksella yläraajaan. Hemiplegiasta johtuen lanneselkäkalvo menettää kireytensä, joka aiheuttaa sen, että kehon halvaantunut puoli pääsee kiertymään kehon tervettä puolta kohti ja terve jalka saa kehon massakeskipisteen kannateltavakseen. Lanneselkäkalvoon yhdistyvät muun muassa sekä leveä selkälihas että iso pakaralihas. Halvaantuneen kehonpuolen leveä selkälihas muuttuu spastiseksi ja näin ollen se vetää myös halvaantuneen yläraajan kehoon kiinni sen anatomisen kiinnityksen takia (olkaluu). Myös monet yläselän sekä yläraajan lihakset kiinnittyvät lanneselkäkalvoon. Halvaantuneen puolen pakaralihaksen aktivoiminen vaikuttaa esimerkiksi lanneselkäkalvoon, sitä kautta leveään selkälihakseen ja lopulta koko yläraajaan.

selkälihas

Leveä selkälihas ja sen kiinnittyminen olkaluuhun

 

Summa summarum:

Tästä aiheesta voisi kirjoittaa vaikka kuinka pitkän tekstin, ihan kirjaksi asti, mutta tässä tärkeimpiä pointteja! Vasa Concept vie neurologista kuntoutusta eteenpäin ja sen avulla on saatu hienoja tuloksia aikaan. Toivon tämän kirjoituksen antavan lisää tarvittavaa tietoa Vasa Conceptista, itse ainakin opin matkanvarrella paljon uutta!

 

Paula Uotinen

Viimeisen vuoden toimintaterapeutti AMK opiskelija

terapiaperhonen-logo

Riinan ajatuksia neurologisesta kuntoutuksesta

Minulla on ilo työskennellä fysioterapeuttina Terapiaperhosen rautaisessa tiimissä, jossa olen päässyt jatkamaan fysioterapiaa neurologisen kuntoutuksen parissa. Suhteeni neurologiseen kuntoutukseen on ollut kovin monisyinen; opiskeluaikana koin neurologisen kuntoutuksen hyvin kaukana siitä, minkä parissa koskaan ikinä haluaisin työskennellä. Päädyin kuitenkin työharjoitteluun kuntoutuskeskukseen, jossa olin kuusi viikkoa vaikeavammaisten työyksikössä. Ensimmäisen viikon aikana oli pää pyörällä kaikesta tiedon tulvasta ja jo toisella harjoitteluviikolla olin täydessä työn touhussa neurologisten kuntoutujien parissa. Imin kaiken tiedon itseeni ja sain kokea kuinka monipuolista kuntoutus onkaan. Harjoittelun jälkeen olin aivan varma siitä mihin haluan fysioterapeuttina panostaa valmistuttuani. Niinpä ensimmäinen työpaikkani olikin neurologisen kuntoutuksen parissa, jossa viihdyin ensimmäiset työvuoteni.

Tiellä auringon pilkahdus

Välillä tein töitä mm. vanhustyön parissa, mutta jälleen olen päässyt jatkamaan työtä neurologisen kuntoutuksen parissa.  Olen päässyt perehtymään Vasa Concept- menetelmään, jossa pyritään harjoittamaan ja uudelleen muokkaamaan aivoja. Esimerkiksi toispuolihalvauksen jälkeen harjoituksissa kuormitetaan halvaantunutta puolta kehosta, jotta aivoille saataisi runsaasti liike- ja asentotuntoaistimuksia halvaantuneelta puolelta kehoa. Muun muassa liike- ja asentotuntoaistimusten myötä aivot oppivat uudelleen hermottamaan kehon halvaantunutta puolta.

Ensireaktiona toki oli spekulaatio, mutta vahvat kuntoutujien kokemuksiin/edistymisiin perustuvat näytöt puhuivat puolestaan ja saivat mielenkiinnon heräämään. Aikaisemmin työssäni olen toteuttanut fysioterapiaa oppikirjojen mukaani. Perinteinen fysioterapia ei kuitenkaan tartu suoraan ongelmaan ja pyri ratkaisemaan sitä. Vasa Concept- harjoitteissa keskitytään täysin heikompaan puoleen kehossa – toisin sanoen käydään suoraan ongelman kimppuun. Alku voi olla haasteellista, mutta edistysaskeleet ovat suuria.

IMG-20160829-WA0002

Tällä hetkellä koen, että olen viimein saanut neurologiseen kuntoutukseen työkalun, jonka avulla asiakas kokee onnistumisia ja kuntoutus edistyy. En väitä, että meille koulussa annetut eväät olisivat jotenkin huonot – työ tekijäänsä opettaa. Menetelmiä fysioterapiassa on lukuisia. Yksi sopii toiselle, toinen toiselle. Vasa Conceptin avulla on saatu mahtavia tuloksia aikaan ja rimaa voi aina kohottaa korkeammalle. Tässä sääntöjen ihmeellisessä maailmassa kuitenkaan ei painoarvoa anneta uusille menetelmille, johon ei ole virallista tutkimustaustaa, mutta hyvin monesta vanhastakin fysioterapian harjoitteesta puuttuu tutkimusnäyttö. Vasa Conceptiin liittyen asiakastapauksia on kuitenkin raportoitu useita – kokemus puhuu siis puolestaan. Fysioterapeuttina koen, että olen saanut valtavan suuren eväskorin työhöni, johon riittää tarvittaessa välineeksi pelkkä jumppamatto. En osaa kuvitella enää palaavani siihen vanhaan ”kaavaan”, jota olen kuntoutuksessa noudattanut. Avoimin mielin hyppään uuteen maailmaan ja onnistumisista innostuneena jatkan uuden työvälineen käyttöä kuntoutuksen parissa.

Riina Heinonen

Fysioterapeutti AMK

Erityisen kiinnostuksen kohteina neurologinen kuntoutus, äitiysfysioterapia ja lantionpohjan toimintahäiriöiden kuntoutus.

Ajanvaraus netistä tai soittamalla 050 410 2112

 

terapiaperhonen-logo-60
Kuva Riinasta

Kysy Vasa Conceptista osa 1

Nyt on aika lisätä tuntemusta Vasa Conceptista ja kaikkea mahdollista saa kysyä. Mielelläni kirjoitan monta vastausblogia.

 

1. Onko Vasa Conceptista hyötyä?

Tähän mennessä ei ole tullut vastaan ketään, joka ei olisi hyötynyt. Tästä blogista voi katsoa, mitä hyötyjä kuntoutujat itse ovat havainneet parin viikon harjoittelun seurauksena. Hyötyä näyttää tulevan kokonaisvaltaisesti. Motoriikan lisäksi ollaan havaittu kuntoutujien hyötyvän myös neuropsykologisten oireiden lievittymisenä ja tuntoaistin sekä liike- ja asentotuntoaistin edistymisenä. Kaikella tällä edistymisellä on luontaisesti vaikutusta myös mielialan piristymiseen. Toki hyötyjen saavuttamiseksi kuntoutujan tarvitsee myös tehdä harjoituksia arjessaan.

 

2.  Eroaako se mitenkään perinteisestä neurologisesta fysioterapiasta?

Kyllä eroaa paljonkin. Tässä vain tiivistetysti eroavaisuuksista. Kaikki harjoitukset tehdään aivot ja keho suhteessa painovoimaan. Jokaisessa harjoituksessa tulee painopistereaktio kehon halvaantuneen puolen raajoista. Harjoituksissa kehon halvaantunutta puolta kuormitetaan niin paljon kuin suinkin on mahdollista. Kävelyä ei harjoitella erillisenä toimintona vaan kehon halvaantuneen puolen valmiutta kävelyyn eli harjoituksessa kehon halvaantunut puoli tekee enemmän työtä kuin se kävelyharjoitteessa tekisi. Päivittäisiä toimintoja ei harjoitella erikseen, koska vältetään huonolaatuisten massaliikkeiden toistoa arjessa. Valmiuttta toimintoihin harjoitetaan ja pidetään erittäin tärkeänä sitä, että liike syntyy automaattisena liikkeenä kuten terveellä ihmisellä. Nilkka tai rannetukia yms. ei käytetä vaan harjoituksissa tulee toiminnallista venyttelyä ja aktivointia kyseisille nivelalueille, jolloin liikeradat kestävät paremmassa kunnossa kuin tukien kanssa. Nämä tiivistykset saattavat herättää lisäkysymyksiä, joita mielellään otetaan vastaan. Tässä videossa kuntoutujien kertomana asiasta.

 

3. Soveltuuko Vasa Concept vain lievästi aivovammautuneille?

Vasa Concept soveltuu kaikenlaisien aivovaurion saaneille. Mitä vaikeampi vamma, mitä isommat motoriset vammat ja spastisuus, niin sitä suurempi tarve näille harjoituksille on. Näin näköhavaintona voisin todeta, että nämä harjoitukset toimivat paremmin spastisuuden lievittämiseksi kuin nivelten liikeratojen passiivinen venyttely tai hieronta. Samaa ovat todenneet myös kuntoutujat. Toisaalta myös lievästi vammautuneet ovat kokeneet saavansa paljonkin edistymistä. Tästä olisi mielenkiintoista kerätä tietoja laajemmalle tutkimukselle.

 

4. Miksi Vasa Concept harjoitukset aloitetaan rajusti?

Tämä kysymys on tullut kuntoutujalta, mutta tämä herätti myös kysymyksen näin ammattilaisena, että miksi pidetään rajuna sitä, että ihminen on lattialla risti-istunnassa, konttausasennossa, polviseisonnassa tai kyykyssä? Eikös nämä ole ihmisen luonnollisia asentoja? Tämä ehkä kertoo myös Vasa Conceptin ja perinteisen kuntoutuksen eroavaisuuksista. Ajatellaan että, vaikka ihminen on halvaantunut, niin hänen kehossaan on mahdollisuus siihen mihin muillakin, kun häntä avustetaan oikein. Ihmistä ei ole luotu makaamaan sängyssä, vaan toimimaan. Ja toisaalta aivot heräävät tehokkaasti, kun kuntoutuja laitetaan arjesta poikkevaan, mutta luonnolliseen asentoon, jolloin edistymistäkin voi nähdä nopeasti.

 

5. Onko Vasa Conceptista tutkittua tietoa?

Itse Vasa Concept kuntoutusmuodosta ei ole tietääksemme tehty kaksoissokkotutkimusta tmv., mutta toki Vasa Concept -harjoitteiden osa-alueista on tutkittua tietoa sekä raportoitu asiakastapauksia (case study). Mielellämme tekisimme yhteistyötä kaikkien alueiden tutkijoiden, neurofysiologien ja neuropsykologien kanssa laajasta ja kattavasta tutkimuksesta. Harjoitteissa ei ole mitään, mitä ei voisi perustella fysio- tai toimintaterapeuttisesti tai terveellä järjellä. Kuntoutujien, heidän läheistensä ja terapeuttien havaitsemat edistymiset puhuvat puolestaan.

 

Kysy Vasasta osa 1

6. Sattuuko harjoitukset?

Joskus sattuu ja joskus ei. Jos nivelalue on ollut jähmettyneenä paikalleen pitkän aikaa, niin alussa liikuttelu sattuu. Aivan kuten jos murtuneesta raajasta otetaan kipsi pois… sitä sattuu kunnes liikeradat ovat ennallaan. Mitä useammin harjoituksen pystyy toistamaan, niin sitä nopeammin liikerata palautuu ja kipu poistuu. Liikeratojen palauttuminen on myös valmius sille, että raajaan voi tulla lihasten aktivaatiota. Voin kuvitella myös spastisuuden (lihasten voimakkaan jäykkyyden) sattuvan ja näiden harjoitusten myötä se vähenee. Joten kannattaako kokea harjoituksen aikana kipua, jotta pitkässä aikaikkunassa ei enää koskisi? Vasa Concept -harjoituksilla on saatu myös hyviä tuloksia olkapääkipujen (subluksaatio tmv.) vähentymiseksi. Toki jos päättää tulla kuntoon nopeasti ja harjoittelee useamman tunnin päivässä, niin tämähän voi aiheuttaa myös urheilijoille tuttua lihaskipua. Harjoituksia on myös onnistuneesti sovellettu kevyemmäksi kipuherkille kuntoutujille, jolloin tulokset tulevat hitaammin, mutta ilman kipua.

 

7. Mistä Vasa Concept on peräisin?

Vasa Concept on fysioterapeutti ja kliininen asiantuntija Rajul Vasan innovaatio. Hän on opiskellut Intiassa ja Sveitsissä sekä hän on kierrellyt ympäri maailmaa yrittäen selvittää, miten halvaantunut ihminen saataisiin kuntoutettua takaisin ennalleen. Hänelle ei riittänyt kuntoutustulokseksi kuntoutuminen keppikävelijäksi tai yhdellä kädellä toimijaksi. Vaan hän on tehnyt elämäntyönsä sen eteen, jotta olisi keino, jolla aivovaurioiset kuntoutuisivat täysin ennalleen. Tämä keino on nimeltään Vasa Concept, jonka taustalla tieteellinen teoria. Lisää Rajul Vasasta voit lukea täältä.

 

8. Liittyykö Vasa Conceptiin uskonto?

Ei liity millään tavalla. Ihan sulassa sovussa on useampi uskontoryhmä keskenään harjoitellut Vasa Concept – kuntoutusleireillä. Pidetään tärkeänä jokaisen auttamista, kunnioittamista ja yhdessä tekemistä. Kuntoutuksessa jokainen auttaa toisiaan parhaan kykynsä mukaan.

 

9. Paljonko harjoituksia tarvitsee tehdä?

Tähän voisi esittää vastakysymyksenä, että kuinka paljon ja nopeasti haluat kuntoutua? Yleensä edistymistä tulee, vaikka tekisit harjoituksia vain kaksi tuntia viikossa, mutta tällöin edistyminen on hidasta. Jos olet janoinen oman kuntoutumisesi suhteen niin suosittelen harjoitusten tekoa jokainen arkipäivä aamu- ja iltapäivästä.

 

10. Miten voi aloittaa Vasa Concept -harjoittelun?

Parhaiten pääset alulle menemällä tai varaamalla etäterapia-ajan Vasa Conceptiin perehtyneelle fysio- tai toimintaterapeutille. Heidät löydät täältä. Vasa Concept Global ry -yhdistys järjestää myös Vasa Concept -kuntoutusleirejä, joiden ohjelmallinen osuus on ilmainen kuntoutujille.

 

Kysy Vasa Conceptista osa 2 on tulossa. Lähetä oma kysymyksesi mari.tynkkynen@terapiaperhonen.com

 

 

Mari Tynkkynen, toimintaterapeutti AMK, Työnohjaaja

Yhteistyötä Vasa Conceptin kanssa 2015 alkaen

terapiaperhonen-logo-60

Toiminta, taidot vai valmiudet

Ihmisellä pitää olla valmius liikuttaa kättään, jotta hänellä on taito tarttua ja kyky toimia eli juoda kahvia kupista.

Valmiudet, taidot, toiminta

Koulussa opetettiin, että tekemällä toimintoja, kävelyn ja taitotason harjoituksia, niin aivovauriokuntoutuja kuntoutuu. Mutta ajatukset tuon suhteen ovat muuttuneet 180 astetta toiseen suuntaan Vasa Concept -kuntoutujien kuntoutustustulosten myötä. Tällä hetkellä ajattelen toiminta ja taitotason harjoitusten olevan näkyvän oireen harjoitusta, ei sen taustatekijän. Aikuinen ihminen, toiminnallisella historialla, hän kyllä tietää, miten laitetaan pyykit kuivumaan tai tehdään ruokaa. Ongelma on siinä, että aivot eivät enää anna käskyä oikein toimintaan nähden, valmiudet puuttuvat taustalta. Ruuanlaiton harjoittelu auttaa kyllä ihmistä, joka ei tiedä miten ruokaa laitetaan, mutta on erittäin paljon tehokkaampia keinoja mm. toiminnanohjauksen, kaksikätisen toiminnan ja muistin harjoitteluun.

 

Kun kuntoutetaan valmiuksia, niin kuntoutujan ei tarvitse harjoitella toimintoja erikseen vaan hän toimii automaattisesti toiminnallisen historiansa pohjalta. Tällöin vältetään myös huonot liikemallit ja niistä seurautuvat ongelmat. Valmiuksien kuntouttamisen myötä kuntoutujalle tulee taidot ja toiminta täysin automaattisesti ja hyvin liikemallein. Kävelynkin suhteen mietin monesti voisiko tuloksia saada nopeammin kävelyn valmiuksia kuntouttamalla kuin kävelyä toimintona. Varsinkin jos valmiuksien kuntoutus aloitettaisiin välittömästi sairaalassa. Vasa Concept -kuntoutusmuodossa kehon halvaantunut puoli laitetaan painovoiman vastaiseen työhön, jolloin aivoille ei jää muuta tehtävää kuin alkaa hermottaa kehon halvaantunutta puolta, kun toistoja tulee riittävästi. Eli hoidetaan oireen sijaan taustatekijää ja hoidetaan valmiudet kuntoon, jotta kuntoutuja on valmis kaikkeen toimintaan.

 

Jännä juttu tässä on ollut se että, kun toiminnan kuntouttamisen sijaan on alettu kuntouttaa valmiuksia taitoihin ja toimintoihin, niin tulokset ovat olleet mullistavia. Vasa Concept -harjoitukset ovat antaneet erittäin merkittäviä edistymisiä myös vuosia aivotapahtuman jälkeen. Valmiudet ehkä siis avaavat enemmän aktiivisuuden ovia?

20180907_1040013

Mari Tynkkynen, Toimintaterapeutti AMK, Työnohjaaja

Terapiaperhonen Oy

terapiaperhonen-logo-60

Haussa yhteistyökumppaneita tutkimukseen

Vasa Concept on fysioterapeutti Rajul Vasan kehittämä kuntoutusmenetelmä aivovaurioituneille, cp-vammaisille ja selkäydinvammautuneille. Kotimaansa Intian lisäksi Rajul Vasa on suorittanut opintoja myös Rehabilitation Clinic Valensissa ja Centre Hermitage Bad-Ragazissa Sveitsissä. Rajul Vasa haluaa kuntoutujien palaavan yhtä toimintakykyiseksi kuin he ovat olleet ennen vammautumista, toimien automaattisten liikkeiden pohjalta. Vasan mukaan kuntoutuksessa pitäisi keskittyä lihasten kuntouttamisen sijaan informaation lisäämiseen aivoille/selkäytimelle kehon halvaantuneelta puolelta.

 

Aivovaurion jälkeen kehon halvaantuneelta puolelta ei yleensä tule riittävästi liike- ja asentotuntoaistimuksia. Kuntoutuja voi alkaa kompensoida tätä käyttämällä näkö- ja tuntoaistia. Tämän lisäksi haasteena on myös kehon massakeskipisteen hallitseminen pääasiallisesti vain kehon terveellä puolella, kuten yksipistekepillä kävellessä. Edellä mainittuihin tottuminen voi tehdä tästä pysyvän tavan aivoille, jolloin tapahtuu negatiivista adaptaatiota ja epänormaalista on tullut kuntoutujalle normaalia. Vasa Concept -harjoitteiden myötä pyritään purkamaan tämä negatiivinen adaptaatio antamalla aivoille paljon informaatiota kehon halvaantuneen puolen käytöstä suhteessa painovoimaan. Vasa Concept -menetelmässä keskitytään siis etenkin kehon massakeskipisteen hallinnan uudelleen opetteluun kehon halvaantuneella puolella sekä informaation lisäämiseen halvaantuneista raajoista, hyödyntäen etenkin liike- ja asentotuntoaistimuksia.

 

Käytännön harjoitteissa kuntoutuja varaa painoaan kehon halvaantuneelle puolelle mahdollisimman erilaisissa asennoissa ja suurin toistomäärin. Harjoitukset aktivoivat samalla aivojen suojareaktioita ja siten lihasten reagointia maan vetovoimaan. Harjoitteissa on tärkeää avustaa oikein, jotta kuntoutuja yrittää hallita asentoansa itse eikä voi hyödyntää avustajan painopistettä. Useisiin harjoituksiin sisältyy myös toiminnallista venyttelyä. Vasa Concept -menetelmässä yritetään myös minimoida kaatumisen tai oman edistymisen päättymisen pelko. Vasan mukaan aivojen plastisuus jatkuu, ja kuntoutuminen on mahdollista myös vuosia vammautumisen jälkeen.

 

Vasa Concept eroaa perinteisestä kuntoutuksesta myös siinä, että kävelyä tai toimintoja ei erikseen harjoiteta, vaan kuntoutuja kävelee ja toimii, kun hänellä on siihen tarvittavat taidot ja valmiudet. Tällöin vältetään myös kompensatorinen kävely/toiminta ja kaatumisen pelko. Kuntoutujat tapaavat terapeuttia ryhmässä ja tekevät yksilöllisiä harjoituksia avustajien kanssa ammattilaisen samalla ohjeistaessa. Harjoituksia suositellaan tekemään jokainen arkipäivä itsenäisesti tai avustajan kanssa.

 

Kuvissa kuntoutujien kokemia edistymisiä vuoden 2016 Savonlinnan leiriltä.

Vasakokemukset 1
Vasakokemukset 2

Vasa Concept -harjoittelun myötä on saatu merkittäviä ja yllättäviä kuntoutustuloksia, verrattuna perinteiseen neurologiseen kuntoutukseen, jopa vuosia vammautumisen jälkeen. Tuloksia on havaittu motoriikassa, kuntoutujien puheessa ja toiminnassa, neuropsykologisten ja kielellisten oireiden vähenemisenä. On tärkeää tutkia Vasa Concept -menetelmän tehokkuutta ja harjoitusten vaikutustapaa aivoissa. Tämän hetkiset tulokset motivoivat ja antavat ennusteen, että tämän kuntoutusmenetelmän avulla yhteiskunta voisi säästää rahaa. Miten menetelmän suhteen olisi hyvä edetä, jotta tästä olisi nopeasti yhteiskunnallista hyötyä?

 

Haussa on yhteistyökumppaneita tutkimaan millaisia tuloksia Vasa Concept -kuntoutusmenetelmän avulla saadaan aikaan sekä mitä neurofysiologisia reittejä aivot käyttävät, jotta näin merkittävät tulokset ovat mahdollisia. Yhteistyöstä kiinnostuneita pyydän ottamaan yhteyttä mari.tynkkynen@terapiaperhonen.com tai 040 748 5390

terapiaperhonen-logo-60

Terapiaperhonen Oy, Savonlinna ja Mikkeli

Mari Tynkkynen, Toimintaterapeutti AMK, Työnohjaaja

mari.tynkkynen@terapiaperhonen.com, 040 748 5390

Lirahtiko housuun?

Muistan, kun useita vuosia taaksepäin saimme tuttavaltamme trampoliinin. Olin tuolloin jo kahden lapsen äiti; esikoinen oli viiden vanha ja kuopus vaille kahden. Tytär oli trampoliinista innoissaan ja halusi tietenkin äidin mukaan hyppimään. Innoissani kiipesin trampoliiniin ja ajattelin tyttäreni iloksi kokeilla muutamaa hassutteluhyppyä, joita omassa lapsuudessani oli tapana tehdä. Aloin hyppiä, pikkuhiljaa korkeammalle. ”Voi hitto!” pääsi suustani, kun tunsin, että jotain lirahti housuuni. Tuo ”jotain” oli pissaa, vaikka omasta mielestäni minulla ei ollut edes pissahätä. Ou nou, mitäs nyt?

 

Jopa puolella naisista on jonkinasteista satunnaista virtsankarkailua. Virtsankarkailulle altistavia tekijöitä ovat mm. raskaus ja synnytys, synnytysvauriot, hormonaaliset syyt, ikääntyminen, elintavat, lääkehoito sekä monet muut tekijät. Virtsankarkailua on eri tyyppisiä: ponnistusinkontinenssi, pakkoinkontinenssi sekä sekamuotoinen inkontinenssi. Lisäksi on ylivuotoinkontinenssi, jolloin rakko täyttyy ja venyy niin, ettei se pysty tyhjentymään kunnolla.

 

Tyypillisimmin ponnistusinkontinenssissa housuun lirahtaa muun muassa yskähtäessä, aivastaessa, naurun pyrskähdyksissä sekä hyppiessä, juostessa ja muutenkin fyysisessä rasituksessa. Pakkoinkontinenssissa puolestaan on enemmänkin kyse vessakäyttäytymisestä ja -tavoista. Esimerkiksi kauppaan tai lenkille lähtiessä vessassa täytyy käydä tikistämässä edes kolme tippaa pissaa ennen kuin astuu ovesta ulos, ettei vaan pissahätä yllätä. Tiedät myös tarkalleen, missä lähimmät vessat kaupungilla sijaitsevat, jos vessahätä yllättää. Saatat myös huomata rajoittavasi nesteiden nauttimista, jos olet lähdössä jonnekin. Sekamuotoisessa inkontinenssissa on oireita näistä kahdesta yllämainitusta.

 

Housuun lirahtamista ei kuitenkaan kannata hävetä. Vaikka virtsankarkailuun on olemassa erilaisia inkontinenssisuojia sekä välineitä, ei niiden varaan tarvitse kuitenkaan jäädä. Omaharjoittelun merkitys on hyvin suuri inkontinenssin hoidossa. Elintavoissa pienet muutokset voivat olla merkittäviä askelia inkontinenssin hoidossa.

Lantionpohjanlihaksistoa kannattaa huoltaa ja harjoittaa helpoilla kotiharjoitteilla. Harjoittelu useasti arjen kiireessä unohtuu, sillä eihän lantionpohja ole näkyvä lihaksisto. Arjen kiireestä löytyy kuitenkin varmasti aikaa vartin verran harjoitteluun, esimerkiksi autolla ajaessa, kotitöitä tehdessä tai vaikka illalla tv:tä katsellessa. Jos kuitenkin lantionpohjan lihaksisto on hukassa, tunnistamiseen ja harjoitteluun kannattaa hakea apua osaavalta fysioterapeutilta. Terapeutin avulla voi tutustua myös biopalauteharjoitteluun sekä erilaisiin lantionpohjan harjoitteluun tarkoitettuihin apuvälineisiin. Tiesitkö muuten, että lantionpohjan lihakset mahdollistavat seksuaalisen mielihyvän tuntemusten välittymisen? Tutkimuksetkin sen kertovat, että vahvat lantionpohjan lihakset ovat yhteydessä orgasmin voimakkuuteen 😉

 

Riina Heinonen, fysioterapeutti AMK

Terapiaperhonen Oy, Mikkeli ja Savonlinna

Elämä on mahdollisuus

Marin puhe Oulussa Vasa Concept seminaarissa 13.8.2016

Hyvää päivään miunkin puolesta ja terveiset Savonlinnasta ja Terapiakeskus Purosta. Olen otettu, että olen saanut tänne puheenvuoron ja vielä itseäni syvästi koskettavasta asiasta. Olen työskennellyt toimintaterapeuttina melkein 9 vuotta ja unelmani on palauttaa mahdollisimman monta aivovaurion saanutta takaisin työelämään ja toteuttamaan omia unelmiaan. Ja eikös se ole kuntoutuksen tehtävä? Olen nähnyt, että Vasa Conceptin keinoin se on mahdollista. Minulle on kunnia tehdä kuntoutustyötäni mahdollisimman vaikuttavasti.

Tänään haluan puhua teille siitä, että millaisia ajatuksia olen kuullut kuntoutujien pyörittävän mielessään ja miten me kuntoutuksen ammattilaiset olemme siihen vaikuttamassa.

 

Kuvittele, että olet juuri saanut aivovamman tai aivohalvauksen. Heräät sairaalassa kiinni letkuissa. Avaat silmäsi ja ensin näet itkevän läheisen sanomassa ”Luojan kiitos olet hengissä”. Näet läheisesi silmistä pelkoa, hämmennystä ja hätää. Sinulle ja lähipiirillesi toistetaan, että vaurio on ollut paha ja tässä kestää aikaa kuntoutua. Mieleesi ehtii tulla monta kysymystä; Kuolenko minä? Voiko tämä uusiutua? Miten perhe selviää? Mistä raha? Kykenenkö ikinä töihin? Kuka minua auttaa? Miten säilytän sosiaaliset suhteeni? Miten puoliso kestää rinnallani? Entä lapset? Kuka heistä huolen pitää?

 

Sinut viedään terapeutin luokse. Oma toiveesi on palautua ennalleen ja palata oman elämäsi pariin. Kaikki oli vielä ihan kesken. Terapeutti toistaa miten kuntoutuminen vie aikaa ja alkaa opettaa miten voit käyttää pyörätuolia, kävellä kepin kanssa tai toimia yhden käden avulla. Mutta ethän sinä sitä pyytänyt, sinä halusit kuntoon ja vielä nopeasti. Mielesi alkaa taistella ja toistat samoja kysymyksiä tilanteesta selviämiseen liittyen. Haluat kuntoutua, mutta sinulle opetetaan vain kompensaatiota. Unelmat alkavat musertua.

 

Ympärilläsi alkaa kuulua uusia termejä; tuntopuutos, neglect ja apraksia. Yleensä vielä varmistetaan, että ymmärräthän, että et tunne mitään halvaantuneella raajalla ja millainen riski se on. Toistuvasti toistetaan, että ymmärräthän, että et havainnoi mitään kehon toiselta puolelta. Paljonko pelottaa, kun toinen puoli maailmasta ja kehosta on yhtäkkiä kadonnut ja kaikki vaan toistaa sitä. Motivoiko tämä tekemään yhtään mitään vai näyttääkö ostos tv yllättävän kiinnostavalta? Auttaako näiden asioiden toistaminen sinua kuntoutumaan vai kompensoimaan oireita ja välttämään tekemistä?

 

Sinut laitetaan kävelemään heti, kun jalkasi kantavat. Sinua pelottaa hirveästi kaatuminen. Tietenkin pelottaa, koska kehosi ei ole vielä valmis kävelemään. Monesti kävely alkaakin sujua, mutta eri tavalla kuin ennen. Kehon painopiste on siirtynyt terveelle puolelle, halvaantunut puoli liikkuu massaliikkein eteenpäin. Sinua varoitellaan jo spastisuudesta. Kuulet vertaistukiryhmässä muilta, miten paljon spastisuuteen liittyy kipua. Kävelet hassusti ja huomaat miten monet halvaantuneet eristäytyvät kotiin, koska eivät halua ihmisten kiinnittävän huomiota takkuilevaan puheeseen tai outoon kävelytyyliin. Alat pelätä omaakin tulevaisuuttasi. Tulee pelko, että aika ja kuntoutuskerrat loppuvat kesken.

 

Mielesi on täynnä huolta ja kysymyksiä ilman vastausta. Sinulle ei anneta liikaa toivoa, koska niin on opetettu terapeutteja ja lääkäreitä tekemään.

 

Mitä ajatuksia liikkuu päässäsi juuri nyt? Moniko ajatus on kuntoutumistasi tukevaa?

Kuntoutumiseen vaikuttavat suuresti kuntoutujan ja terapeutin ajatukset. Tulevaisuuden kuuluisi olla innostava asia ja kuntoutumisen pitäisi olla mielenkiintoinen matka. Aina on mahdollisuus. Ja terapeutin tehtävänä on kyseenalaistaa omat oppinsa ja motivoimiskeinonsa toistuvasti. Jos meinaat terapeuttina sanoa johonkin, että ei se ole mahdollista… niin olisiko aika etsiä asiasta lisää tietoa. Ehkä joku on jo ratkaisun aiheeseen löytänyt. Terapian tehtävänä on aina edistää, siitähän se nimikin tulee.

 

Miten me saamme kuntoutujat pyörittelemään positiivisia ajatuksia mielessään? Vammautuminen on itsessään jo tarpeeksi pelottavaa ja nämä pelot näkyvät nopeasti kuntoutujien sosiaalisissa suhteissa. He tarvitsevat paljon tukea siihen, että tulevaisuus näyttää mielessä aina kirkkaalta ja he oppivat jokaisella terapiakerralla jotain sekä huomaavat sen. Totta kai kuntoutukseen kuuluu myös rankkoja päiviä ja kasvun hetkiä, mutta mielestäni terapeutin kuuluu olla rinnalla taisteluparina ja ohjata ajatukset edistäville urille.

 

Koulussa meitä opetetaan saada ihminen toimimaan mahdollisimman nopeasti. Heti, kun jalat kantaa, niin aloitetaan ensiaskeleiden opettelu. Miksi meillä on kiire laittaa kuntoutuja kävelemään ennen kuin hän on siihen valmis? Kaatumisen pelko tuntuu seuraavan kuntoutujia ja heidän läheisiään vuositolkulla. Tämä pelko seuraa keittiötoimintoihin, suihkussa käymiseen ja ulkoiluun. Lattia on oikein turvallinen paikka tehdä harjoituksia ja valmistaa kuntoutuja kävelemään tukevasti ja hyvillä liikemalleilla. Lattia on hyvä paikka aloittaa myös halvaantuneen yläraajan kuntoutus. Hyvällä kävelymallilla ja itsenäisellä massan keskipisteen hallinnalla voitaisiin myös ehkäistä spastisuus ja kivut. Pohjatyöt kuntoon ennen toimintaa, niin kuntoutuksen ei tarvitsisi jatkua vuosikausia.

 

Kuntoutujan ympärillä puhutaan kuntoutusennusteista. Kerrotaan, miten kuntoutuminen hidastuu ensimmäisen vuoden jälkeen tai miten yläraajaan ei todennäköisesti tule liikettä, jos sitä ei ole tullut ensimmäisen kuukauden aikana. Miten tämä puhe motivoi kuntoutujaa? Itse olen monta kertaa todistanut, että nämä lauseet eivät pidä paikkaansa.  Mistä voimme tietää juuri tämän kuntoutujan kohdalla, miten hän tulee kuntoutumaan? Tiedämmekö oikeasti mikä kaikki on mahdollista?

 

Mielen voima on uskomattoman voimakas. Kuntoutuja voi vaikuttaa omaan paranemiseen ajatuksillaan todella paljon. Mieluiten kysyisin.

  • Mikä on sinun unelmasi? Jotta tiedän minkä vuoksi kannattaa tehdä töitä.
  • Mikä sinua motivoi? Jotta tiedän mistä naruista vetää.
  • Oletko valmis tekemään töitä unelmiesi eteen? Jotta tiedän, paljonko sinussa on sisua.

 

Elämä on mahdollisuus.

 

Kiitos!

 

Mari Tynkkynen, Toimintaterapeutti AMK

Terapiakeskus Puro, Terapiaperhonen Oy

Seksuaalisuus. Kuka siitä puhuu?

Muutama vuosi taakse päin työskentelin isossa kuntoutuskeskuksessa neurologisten asiakkaiden parissa, pääosin subakuutissa vaiheessa olevien aivoinfarkti asiakkaiden kanssa, mutta paljon myös muita sairasryhmiä kohtaavana toimintaterapeuttina. Olin erikoistunutkin vuoden mittaisilla erikoistumisopinnoilla aivovauriokuntoutukseen. Kohtasin asiakkaita aika pian sairastumisen jälkeen ja mukana kuntoutusjaksoilla oli myös läheisiä ja omaisia. Puoliso hyvin usein. Elämä oli muuttunut, sairastuminen ja vammautuminen oli sotkenut palapelin palasia. Toimintaterapiassa paljon keskityttiin motoriikkaan ja arjen toimintojen harjoitteluun, mutta myös tunteiden ja ihmisten kohtaaminen oli voimakkaasti läsnä terapiassani. Keskustelimme voimavaroista, muuttuneesta kehosta, oudon tuntuisesta vartalosta ja peloista. Usein tuli tunne, että läsnäolo oli suurin asia, mitä kuntoutujat ja puolisot kaipasivat.

Ollessani läsnä, näin ja kuulin pelkoja parisuhteesta, pelkoja kumppanin menettämisestä, ajatuksia siitä, mitä seksi on halvaantuneen kehon kanssa. Toimiiko se enää? Saanko erektiota? Voinko edes kokeilla saavani sitä? Haluaakohan puolisoni enää minua? Entä jos sairastuneen persoona on muuttunut, onko tuo enää se ihminen kenen kanssa olen aiemmin elänyt? Mitä parisuhde nyt merkitsee elämässä?

Näitä asioita keskustellessani jouduin usein olemaan vain kuunteleva korva, olkapää ja tuki. Minulla ei ollut juuri välineitä auttamiseen. Missään koulussa tai kurssilla ei ollut opetettu mitä kaikkea seksuaalisuus on ja miten seksuaalisuus kohdata puheenaiheena osana terapiaa. Aivovaurio erikoistumisopinnoissa ei ollut sanaakaan, että miten sairastuminen näkyy seksuaalisuudessa tai miten sitä voi huomioida. Saati sitten, että miten sitä kohdata itse toimintona! Nolostuttaa ehkä, punastuttaa. Parisuhteesta vielä nyt ehkä voidaan jutella, mutta seksi – ei se minun asiani ole. Eikö todella? Toimintaterapian alkuhaastattelussa kartoitan ihmisen kyvyn pukeutua, riisuuntua, laittaa sukat jalkaan, harjata hampaat, ajaa parta, kammata tukka, ottaa shampoota ja pestä tukka, pestä  varpaat, pyyhkiä takapuoli isomman hädän jälkeen ja huolehtia intiimihygieniasta. Mutta jos kysyn, että saatko pestyä hyvin jalkovälisi, minun ei ole lupa tai asia kysyä, että saatko myös hyväiltyä itseäsi haluamallasi tavalla. Olisin halunnut kysyä usein, olisin halunnut kohdata ihmisen kokonaisvaltaisesti ja rohkeasti antaa lupa asiakkaalle kertoa, jos joku mieltä painaa – myös seksin saralla. Näistä vaikeista tilanteista, kun en tiennyt miten avata keskustelu tai kuuluuko minun edes avata, ajatus opinnoista lähti liikkeelle.

Nyt valmistuminen seksuaalineuvojaksi häämöttää jo kulman takana. Teen yksityisellä sektorilla töitä neurologisten asiakkaiden kanssa edelleen ja lopputyöni teen aivovauriokuntoutujien kokemuksista seksuaalisuuden puheeksi ottamisesta. Otetaanko sitä puheeksi missä vaiheessa ja kuka ottaa? Olen kysellyt paljon muiltakin sairasryhmiltä kokemuksia, avannut keskustelua muiden tuttujen terapeuttien ja jopa lääkäreiden kanssa. Kaikki hienosti kiertelevät ja kaartelevat usein ensimmäiset virkkeet aiheesta, mutta kun keskustelu lähtee käyntiin, melkein jokainen on sanonut, että ”täytyisihän näistä puhua kyllä enemmän” tai ”eipä ole tullut kyseltyä”. Rohkeus? Nolous? Ajanpuute? Kyllä sen joku muu hoitaa? Mikä on se kynnys, mikä aiheuttaa sen, ettei näistä asioista ehditä puhumaan tai aktiivisesti keskustelemaan? Valitettavan usein varsinkin kuntoutujilta olen kuullut sitä, ettei kehtaa kysyä. Eli kuntoutujat eivät ollenkaan ole varmoja, voiko asiasta kysyä tai keneltä siitä voisi kysyä. Kuntoutujat odottavat, että keskustelu avataan ammattilaisen puolelta. Näin ainakin minun oman kokemuksen ja kommenttien pohjalta. Jos on joku vaiva (miehet ovat viitanneet siis erektiovaivaan esimerkiksi), siihen on helppo käydä kysymässä se pilleri. Mutta seksuaalisuus on paljon muutakin kuin vain se erektio. Miten muuten ihminen haluaisi toteuttaa omaa seksuaalisuuttaan? Onko pyörätuolissa olevalla mahdollisuus käydä erotiikkaliikkeessä? Osaako kuntoutuja sairastumisen jälkeen edelleen katsoa pornoa tietokoneelta? Jos kädet ei toimi kunnolla, niin saako kunnon otetta hieromasauvasta?

Seksuaalineuvojan ammatti on tuonut todella paljon lisää välineitä ja työkaluja seksuaalisuudesta puhumiseen, mutta ennen kaikkea rohkeutta ottaa asioita esille. Seksi on toiminta siinä kuin hampaiden pesu, eikä seksuaaliset halut häviä sairastumisen tai vammautumisen myötä. Kohtaan ihmisen toimintaterapiassa kokonaisvaltaisesti ja kartoitan hänelle tärkeitä toimintoja. Jos hänelle on tärkeää tyydyttää itseään seksuaalisesti tai pystyä tyydyttämään kumppani, toivon todella että minulla olisi keinoja ja ennen kaikkea rohkeutta myös auttaa näissä asioissa, jotta hän pystyisi näihin hänelle tärkeisiin toimintoihin. Kaikkein tärkeimpänä koen sen luottamuksen terapiasuhteessa, että kaikesta pystytään puhumaan.

Seksuaalineuvojan vastaanotto on avoin myös ajanvarauksella ulkopuolisille, ei vain osana toimintaterapiaa. Seksuaalisuus aiheena on ihmisten korvia kuumottava ja poskia punoittava ja vammaisten seksuaalisuus varsinkin on suuri tabu. Mutta jo näin alkuvaiheessa ja ensiaskelilla uraani olen huomannut miten tärkeä aihe on ja miten paljon ihmiset ottavat yhteyttä kysyäkseen mieltä painavia kysymyksiä. Ihmisillä on tarve ja he haluavat saada apua myös tällä saralla elämää. Seksuaalisuus on osa kokonaisvaltaista ihmistä ja siitä halutaan pitää huolta. Myös vammaisilla ja sairastuneilla. Kuntoutuksen ammattilaisilla on suuri rooli olla tukena kuntoutujien monenlaisissa haasteissa – eihän unohdeta tätäkään puolta, jookos?

 

Henna Kekkonen, toimintaterapeutti ja pian valmistuva seksuaalineuvoja

 

TIETOISKU;

Seksuaalineuvonnassa selvitellään seksuaalisuuden ja seksielämän erilaisia häiriöitä. Neuvonta on yksilöllistä ja luottamuksellista seksuaaliongelmien kohtaamista ja hoitamista keskustelun avulla.Seksuaalineuvojan vastaanotolla on mahdollista keskustella yksin tai yhdessä kumppanin kanssa. Keskustelut ovat luottamuksellisia. Seksuaalineuvonta perustuu keskusteluun ja mahdollisiin kotitehtäviin. Joskus jo yksi tai kaksi tapaamista riittää. Keskimäärin seksuaalineuvonnassa käydään viisi kertaa. Myös puhelinneuvonta ja kotikäynnit ovat mahdollista. Ajanvaraus ja tiedustelut puh. 050-344 7864 tai henna.kekkonen(@)terapiaperhonen.com

Item added to cart.
0 items - 0,00